Sorminukketeatteri

Jaksosuunnitelma 3. luokalle

Tekstiilityön perusteet ja pedagogiikka 2014 - 2015

Ella Laine

Jakson edellytyksenä on, että koulussa on luettu näytelmämuotoisia kertomuksia, satuja tai tarinoita jo ennen tämän jakson aloittamista. Mikäli on mahdollista päästä oppilaiden kanssa esimerkiksi nukketeatteriin (tai muuhun näytelmään), on tämä jakso sopivaa jatkoa teatteriteemalle. Tämän jakson aikana oppilaat kirjoittavat ryhmissä äidinkielen ja kirjallisuuden tunneilla pienimuotoisen näytelmän, jossa jokaisella oppilaalla on jokin rooli. Roolisuoritukset toteutetaan sorminukketeatterilla. Tähän jaksoon on integroitu äidinkieltä ja kirjallisuutta, tekstiilikäsityötä ja kuvataidetta. Jakson lopussa sorminukketeatteri voi esiintyä esimerkiksi 1.-2. luokkalaisille.

Opetusjakson sisällöt ja tavoitteet

Opintojakson aikana, oppilaat dokumentoivat omaa työskentelyään ja kirjoittavat yhdessä oppimispäiväkirjaa esimerkiksi blogin muodossa. Oppilaiden tulee liittää blogiin kuvia (ei oppilaiden kasvoja näkyviin yksityisyyden suojasyistä) työskentelyprosessista ja tuottaa prosessia kuvaavaa tekstiä: Mikä onnistui? Mikä ei? Milloin oltiin samaa mieltä? Milloin ei ja miten siitä selvittiin? (POPS 2014).  Yksityisyyden suoja syistä oppilasryhmät voivat kirjoittaa blogiin nimimerkin suojin, joka on opettajan tiedossa. Oppilaat merkkaavat omat tekstinsä tunnisteiden avulla (nimimerkki on tunniste). Ryhmille tulee varata riittävästi aikaa prosessikuvausten pohtimiseen ja tuottamiseen.

Äidinkielen ja kirjallisuuden tavoitteet

Opetusjakson aikana oppilas pääsee kielentämään ajatuksiaan ja harjoittelemaan kertovien tekstien tuottamista (Perusopetuksen opetussuunnitelma (POPS) 2014) yhteistyössä oman ryhmän kanssa. Oppilaat luonnostelevat tekstit käsin, jolloin he saavat sujuvuusharjoittelua käsin kirjoittamiselle ja lopuksi näytelmä kirjoitetaan puhtaaksi tietokoneella, jolloin oppilaat saavat myös harjoitusta näppäinkirjoittamisesta (POPS 2014). Oppilaat vaihtavat kirjurin roolia. Tekstiä kirjoittaessa oppilaiden tulee yhdessä kiinnittää huomiota tekstin rakenteisiin ja oikeinkirjoitukseen (POPS 2014).

Tekstin tuottamisen tavoitteena on tuottaa fiktiivinen näytelmäteksti, jonka luonnissa oppilaat voivat hyödyntää kokemuksiaan aiemmin kuulluista/nähdyistä näytelmistä. Tekstien luonnin yhteydessä harjoitellaan luotujen tekstien elävöittämistä tarkastelemalla sanavalintoja, sanontoja ja sanajärjestystä. Käsikirjoituksen luonnissa kiinnitetään huomiota myös kirjoitetun ja puhutun kielen eroihin (esim. kertojan osuus (kirjoitettu muoto) vs. vuorosanat (puhemuodossa kirjoitettu)). (POPS 2014).

Jakson lopulla oppilaat harjoittelevat draamaesityksiään ja lopuksi esittävät näytelmät joko muulle luokalle tai 1.-2. luokan oppilaille.

Lähde

Käsityön pedagoginen malli: Ilmaisu/taidepainotteinen käsityö

Taustalla on yhteinen idea-aihe: sorminukke. Jokaisella ryhmän jäsenellä on jokin roolihahmo, josta oppilaalla on jokin mielikuva tai ajatus, minkälainen hahmo on kyseessä (mitä luonteenpiirteitä sillä on, onko se oikea ihminen/eläin vai täysin mielikuvituksellinen). Käsityön oppitunnilla oppilaat suunnittelevat ja konkretisoivat suunnitelmansa muovailuvahan avulla. Suunnittelun lomassa oppilaiden tulee pohtia työskentelyvaiheita yhdessä ryhmän kanssa.

Toiminnan lopputuloksena syntyy oppilaan mielikuvituksen tuottama konkreettinen tuote, jolla on luotu ja ylläpidetty käsityökulttuurin lisäksi myös näytelmäkulttuuria.

Tekstiilikäsityön tavoitteet

Jakson aikana oppilas oppii hahmottamaan ja hallitsemaan kokonaisen käsityöprosessin, jossa oppilas yhdessä ryhmänsä kanssa ideoi itse luodun tekstin inspiroimana konkreettisen käsityötuotteen. Suunnittelussa jokainen ryhmän jäsen muuttaa oman roolihahmon mielikuvan konkreettiseksi suunnitelmaksi muovailuvahan avulla. Muovailuvahaa käytettäessä oppilas sommittelee värejä ja pohtii samalla, millä materiaalilla voisi toteuttaa minkäkin kohdan. Jokainen ryhmän jäsen esittelee hahmoluonnoksensa ryhmän muille jäsenille. Näin oppilas oppii myös kertomaan suullisesti omasta suunnitelmastaan. (POPS 2014).

Ryhmien tulee yhdessä suunnitella sorminukkejen teon työjärjestys (esimerkiksi, missä vaiheessa yksityiskohdat ommellaan kiinni). Tämän jälkeen oppilaat tekevät ompelukonekokeiluja (esimerkiksi pareittain) ja harjoittelevat ylä- ja alalangan laittoa, suoraa ja siksak-ommelta sekä ompelukoneella peruuttamista. Oppilaat oppivat ompelukoneenkäyttötaitoja ja ompelukoneompeluun liittyvää peruskäsitteistöä. Mikäli oppilaat eivät ole ennen käyttäneet ompelukonetta, tulee opettajan käydä koneen käyttö oppilaiden kanssa läpi ja antaa oppilaille enemmän aikaa harjoitteluun. Turvallisuusasiat tulee käydä opettajan johdolla läpi joka tapauksessa. (POPS 2014).

Oppilaita ohjataan materiaalin ekologiseen ja säästävään käyttöön (POPS 2014).

Jakson aikana oppilaat valmistavat yksilöllisiä tuotteita, joita he käyttävät yhteisöllisesti luodussa näytelmässä. Oppilaat työskentelevät itse tehdyn suunnitelman ohjaamana. (POPS 2014).

Kuvataiteen tavoitteet

Oppilaat luovat näytelmälleen taustarekvisiittakuvat näytelmän eri kohtauksille kuvataiteen tunnilla. Tavoitteena on ”innostaa oppilasta ilmaisemaan havaintojaan ja ajatuksiaan kuvallisesti […]” luodun tekstin pohjalta (POPS 2014). Opettaja voi itse valita, millä tekniikalla taustat tehdään, jos tarkoituksena on harjoitella jotain tiettyä tekniikkaa, tai hän voi antaa oppilaiden itse valita vapaasti. Kuvia oppilaat voivat luoda yksin, pareittain tai ryhmissä.

Lähde

Eriyttäminen

Lähde

Kirjoitusprosessissa kaikille tulee antaa mahdollisuus tuoda mielipiteitään ja ideoitaan ilmi. Heikommat oppilaat voivat ryhmässä oppia toisilta oppilailta esimerkiksi työskentelytekniikoita tai oikeinkirjoitus sääntöjä. Ryhmästä pyritään jokaiselle löytämään se paikka, josta oppilas saa onnistumisen ja osallistumisen kokemuksia. Opettaja auttaa paikan löytämisessä tarvittaessa. Opettaja kannustaa ryhmiä huolehtimaan jäsenistään ja auttamaan toisiaan.

Mikäli ompelukonetyöskentely sujuu heikosti, voidaan nuken yksityiskohtien tekoon käyttää esimerkiksi liimaa. Mikäli ompelukonetyöskentely ei suju ollenkaan voidaan sorminukke tehdä vanhasta hanskasta tai käyttää apuna piippukrassia (kuvat alla). Materiaaliksi on valittu huopakangas, koska se on jämäkkää ja siten helpompaa työstettävää kaikille.

Lähde

Käsityön työskentelymateriaalit ja välineet oppilaille

-          Muovailuvahaa suunnitteluun (eri värejä)

-          kangasliitu (oman sormen piirtäminen kaavaksi, saumavara!)

-          Huopakangasta (eri värejä)

-          Pieniä helmiä/nappeja, irtosilmiä

-          Neula ja lanka (mahdollisia kirjontakuviointeja varten)

-          Ompelukone ja ompelulankaa

-          Digikamera dokumentointia varten (oppilaat saavat myös käyttää omia välineitä)

-          Sakset

-          Liimaa, piippukrasseja, massapalloja

Opetusmateriaalit ja virikkeet

Virikkeinä toimivat koulussa luetut näytelmätyyliset tekstit ja mahdollinen (suositeltava) teatterikäynti. Opettaja voi näyttää erilaisia kuvia (esim. eläinkuvia), joita sorminuket voisivat edustaa. Opettaja voi myös näyttää sorminukkekuvia, joista oppilaat voivat ottaa ideaa esimerkiksi työjärjestyksen tekemiseen tai siihen, miten ompelevat nuket kasaan (pykäpistot, koneompelu ym.).

Tuntisuunnitelmat

1. Äidinkieli ja kirjallisuus (2 x 45 min)

-          Blogialustaan tutustuminen

-          Näytelmän elementtien pohtiminen

-          käsikirjoitus

-          juoni

-          roolit (hahmot + kertoja)

-          Ryhmäjako

-          lyhyen näytelmän suunnittelu

-          näytelmän kirjoittaminen

-          Prosessikuvaukset alkuun

2. Tekstiilityö (3 x 2 x 45 min)

-          Omien roolihahmojen suunnittelu muovailuvahalla

-          Roolihahmojen esittely ryhmälle

-          Ryhmät pohtivat työjärjestystä ja kirjoittavat sen ylös

-          Ompelukoneharjoittelua pareittain

-          Sorminukkejen ompelu

-          Prosessikuvaukset

3. Kuvataide (2 x 45 min)

-          Taustarekvisiittojen tekeminen piirtäen, maalaten, askarrellen ym. (yksin/ pareittain/ ryhmässä)

-          Jos oppilaat tarvitsevat lavasteet moneen kohtaukseen kannattaa opettajan kannustaa oppilaita tekemään yksin tai pareittain, jotta lavasteet saadaan syntymään

4. Äidinkieli ja kirjallisuus (2 x 45 min)

-          Näytelmän harjoittelu

-          Näytelmien esittäminen (esim. 1-2 luokkalaisille)

-          Vertaispalautteen antaminen toiselta ryhmältä tai sen saaminen yleisöltä

-          Vertaispalautteen antaminen blogiin

Arviointi

Arvioinnissa kiinnitetään käsityön osalta huomiota, miten oppilaat ovat kuvanneet kokonaisen käsityöprosessin. Erityisesti huomiota kiinnitetään ongelmakohtien ratkaisuun ja siihen, miten oppilas on kyennyt tuottamaan suunnitelmansa konkreettiseksi tuotteeksi. Tuotteessa on otettu huomioon esteettisyys ja toimivuus. Lisäksi arvioidaan, miten oppilas on ottanut vastuuta omasta ja ryhmän työskentelystä ja sitä, miten tavoitteellista työskentely on ollut. (POPS 2014).

Äidinkielessä ja kirjallisuudessa pyritään tunnistamaan näytelmäkirjallisuudelle tunnusomaisia piirteitä. Lisäksi huomiota kiinnitetään oikeinkirjoitukseen. Prosessikuvauksessa katsotaan, miten oppilaat ovat ryhmänä toimineet ongelmakohdissa ja miten he ovat sen ratkaisseet (esimerkiksi jokin kieliopillinen ongelman ratkaisu). Arvioinnissa kiinnitetään huomiota myös puhutun ja kirjoitetun kielen eroihin ja siihen, onko se otettu huomioon näytelmää kirjoitettaessa. Oppilas osaa käyttää näytelmäkirjallisuuden käsitteitä kertoessaan näytelmästä. (POPS 2014).

Kuvataiteen kohdalla opettaja voi arvioida määrättyä kuvataiteen tekniikan käyttöä (POPS 2014), mikäli opettaja on sellaisen oppilaille antanut. Arviointi kohdistuu ryhmän sisäiseen työnjakoon (POPS 2014), ja siihen miten hyvin oppilas on kuvannut teoksellaan näytelmän kyseisen kohtauksen. Työ on oppilaan vapaata ilmaisua ja sen ei tarvitse olla esittävä teos.

Jos näytelmät esitetään omalle luokalle, voidaan luokassa jakaa vertaisarviointi vuorot. Jos taas näytelmä esitetään toiselle luokalle, voi kyseisen luokan opettajalle ehdottaa, että hänen luokkansa antaa palautetta sovitulla tavalla. Muu oma luokka antaa vertaispalautetta kaikissa tilanteissa blogiin prosessikuvauksesta. Prosessikuvausten vertaisarvioinnissa ryhmän tulee yhdessä pohtia minkälaista rakentavaa palautetta antavat arvioinnin kohderyhmälle.

4 Merkityksellisin oppimiskokemus kurssilta

Tähän voisi sanoa kurssin ajalta vaikka mitä niistä tuotteista, joita kurssilla teimme. Tarkemmin kun ajattelee, oli vain ”ihan kiva” oppia lisää käsityön tekniikoita ja taitoja, mutta en voi sanoa, että ne olisivat olleet minulle kauhean merkityksellisiä.

Merkityksellisin oppimiskokemus oman opintojeni ja tulevan työurani kannalta, on ehdottomasti ollut tämä essee ja siinä erityisesti sen ensimmäinen osa. Alkuun asenteeni esseetä kohtaan oli ”noh, kirjoitetaan se nyt vain alta pois”. Mitä enemmän kuitenkin perehdyin kokonaiseen käsityöhön ja siihen, mitä perusopetuksen opetussuunnitelma 2014 siitä sanoi, sitä enemmän aihe alkoi minua kiinnostamaan. Oman oppimisen kannalta, minulle oli tärkeää saada kuvata kokonaista käsityötä esseessäni perusteellisesti, sillä halusin oppia ymmärtämään sen todellisen luonteen ja oppia sen soveltamismahdollisuuksia.

Kokonaisessa käsityössä eniten kiinnostusta herätti prosessikuvas ja sen merkitys oppimisen kannalta, ja sen käyttö oppimisen työvälineenä niin koulussa kuin oppilaan tulevassa ammatissa. Prosessikuvaus ei olisi ollenkaan hullumpi idea käyttää opiskelutapana omissa oppiaineissanikaan, biologiassa ja maantieteessä, vaan se olisi suorastaan nerokasta! ”Kokonainen biologia ja maantiede” kattaisivat tutkimuksen tekoprosessit, jossa tulee myös käytyä läpi tutkimuksen ideointi, suunnittelu toteutuksesta, itse toteutus ja tutkimuksen arviointi (raportointi). Prosessiin sisältyisi jo opetussuunnitelmassa oleva tulosten dokumentointi, mutta se voisi myös sisältää dokumentointia tutkimuksen teosta ja oppilaan omaa pohdintaa tutkimusvaiheiden toteutuksesta.  

3 Erilaiset käsityöorientaatiot, pedagogiset mallit käsityönopetuksen jäsentäjinä

Tässä kappaleessa olen käyttänyt hyödykseni ”käsityön pedagogiset mallit”-taulukkoa ”tekstiilityön perusteet ja pedagogiikka” sekä ”teknisentyön perusteet ja pedagogiikka” -kursseilta. Taulukko on kurssin opettajien laatima ja se on tehty Tarja Krögerin väitöskirjan 2003 pohjalta. Väitöskirja löytyy tästä linkistä. 

Mallipainotteinen käsityö

Tekstiilityön perusteet ja pedagogiikan kurssilla pirtanauhan tekeminen toteutti mallipainotteista työskentelyä. Tekniikka ja materiaali olivat etukäteen määrättyä ja osittain myös valmistettava tuotekin – pirtanauha, jonka käyttötarkoitus oli kuitenkin opiskelijoiden itsensä päätettävissä. Tuotteen visuaalisia yksityiskohtia voidaan mallipainotteisessa käsityössä muunnella, joka pirtanauhan kohdalla koski lähinnä langan värejä tai mikäli halusi käyttää kutimena jotain muuta materiaalia kuin lankaa, oli se mahdollista. Mallipainotteisessa käsityössä syntyy tuloksena ohjeen mukainen tuote.

Varsinkin pirtanauhan kohdalla mallipainotteinen käsityö sopi minulle erittäin hyvin, koska minulle oli tärkeintä oppia perustekniikka siitä, miten materiaalia käytetään pirtanauhan synnyttämiseksi. En nimittäin ollut ennen tehnyt pirtanauhaa. Nauhan tekeminen vaati keskittymistä annettuihin ohjeisiin ja pariin otteeseen piti ottaa takapakkia, kun jokin vaihe jäi vahingossa tekemättä.

Mallipainotteisen käsityön hyvänä puolena on, että yksilö oppii tietyn tekniikan ja saa vielä lopputuloksena itselleen jonkin tuotteen. Heikkoutena on, ettei yksilö pääse ideoimaan ja suunnittelemaan tuotetta, eikä siten pääse kokemaan käsityöprosessia kokonaisuutena. Mallipainotteinen käsityö on ositettua käsityötä (Pöllönen & Kröger 2004).

Taitopainotteinen käsityö

Taitopainotteisessa käsityössä harjoitellaan jotain tiettyä taitoa, esimerkiksi neulontaa tai virkkausta, joita teimme kurssin aikana. Taitopainotteinen käsityö etenee sitä mukaan kun, taito harjaantuu. Harjoitellessa esimerkiksi neulominen ja virkkaaminen nopeutuvat ja pikkuhiljaa automatisoituu lihasmuistiin, jolloin henkilö voi keskittyä käsityön tekemisen lomassa esimerkiksi television seurantaan.

Kun hallitsen joitakin spesifisiä taitolajeja, voin tuotetta suunniteltaessa ottaa huomioon, millä tekniikalla voisin kyseisen tuotteen tai sen jonkun osan toteuttaa. On mukavaa, että suunnittelussa on erilaisia vaihtoehtoja, jotka tuovat vaihtelua käsitöiden tekemiseen. Itselläni taidot (virkkaus ja neulonta) eivät ole niin kehittyneet, että ne olisivat täysin lihasmuistissa. Taidot ovat kuitenkin hyvää vauhtia sinne menossa, sillä television kuuntelu ja ohjelman juonessa mukana pysyminen, eivät tuota ongelmaa, kun neulon, virkkaan tai ompelen samaan aikana.  

Käsityötaitoon liittyvää tietoa minun on kuitenkin vielä kerrattava ja harjoiteltava, sillä kovin spesiaalisten muotojen (esimerkiksi pallon virkkaaminen) tekeminen, ei minulta onnistuisi ilman mallipainotteista harjoittelua. Luulen, että taitolajin mahdollisuuksien hyödyntäminen on minulla vielä aika kapea-alaista.

Jos taito on hallussa, melkeinpä vain taivas on rajana, mitä taidolla voi tehdä. Pinterest on täynnä mitä erikoisimpia virkkaus ja neulonta töitä, mitä ihmiset ovat vain keksineet taidollaan tehdä. Haasteena on, että taidon oppiminen on hidasta ja voi olla turhauttavaa jos yrityksessä epäonnistuu alkuun useampaan kertaan. Motivaation ylläpitäminen taidon harjoittelussa on ensisijaisen tärkeää ja tuo opettajalle suuren haasteen.

Tuotesuunnittelupainotteinen käsityö

Tehtävänä oli suunnitella laukku jollekin muulle henkilölle kuin itselleen. Oman ideoinnin ja suunnittelun aikana tuli ottaa huomioon eri työvaiheet ja miten niissä edetään, jotta päästään haluttuun lopputulokseen. Tuotesuunnittelupainotteinen käsityö asettaa suunnittelijalle runsaasti ongelmatilanteita, jotka tulee ratkaista lopputuloksen saavuttamiseksi. Ratkaisut vaativat luovaa ajattelua ja opittujen taitojen soveltamista.

Suunnitteluvaihe ei yleensä tuota minulle ongelmaa. Otan huomioon oman taitotasoni, mutta pyrin myös haastamaan itseäni, jotta voisin saada uusia onnistumisen kokemuksia. Näitä kokemuksia yleensä syntyy, kun ratkaisen ongelman siitä, miten jokin asia tehdään. Ongelman ratkaisu voi vaatia kokeiluja ja erilaisten kokeilujen yhdistämistä. Esimerkiksi laukku tehtävässä kolmiulotteinen tasku ja sisäänpäin kääntyvät laukun sivut, olivat minulle haasteen paikkoja, joissa en ennen ollut ollut. Käsitykseni kuitenkin tarvittavasta toiminnasta oli niin vahva, että tässä tilanteessa minulle riitti vain kankaan kiinnitys nuppineuloin ja siten esim. taskun ommelten hahmottaminen paperille. Orientaationa tuotesuunnittelupainotteinen käsityö sopii minulle, sillä käsityöharrastuksen lähtökohtana minulla on usein jokin tuotteen tarve.

Kun tuotetta suunnitellaan jollekin toiselle henkilölle, kehittää se yksilössä sellaista ajattelukykyä, jolla yksilö voisi joskus elämässään tienata elantoaan (suunnittelee ja tuottaa tuotteita toisten tarpeeseen). Koulussa opettajalle on haasteena antaa oppilaille runsaasti ideointiin virikkeitä, jotta ideoita lähtee syntymään. Mikään ei ole turhauttavampaa kuin se, ettei keksi mitä tehdä. Lisäksi haasteena on suunnitella mm. ajan käyttöä ja ottaa huomioon omat taidot kuitenkin siten, että poistuu omalta mukavuusalueeltaan kehittyäkseen.

Ilmaisu/taidepainotteinen käsityö

Tämän orientaation mukaisesti toteutimme kurssilla käsinuken, joka oli kaikille opiskelijoilla yhteinen idea-aihe. Tärkeää on antaa paljon virikkeitä (haaste opettajalle), joita käsinukketyön kohdalla olisin itse kaivannut enemmän, sillä konkreettinen ulkonäkömahdollisuus nukelle ei meinannut tulla mieleeni yrityksistä huolimatta.

Ilmaisupainotteisessa orientaatiossa edetään oman mielikuvan johdattamana. Koen tämän itselleni suhteellisen helpoksi, sillä koen omaavani rikkaan mielikuvituksen, joka asettaa minulle ongelmia ratkaistavaksi, jotta mielikuvien toteuttaminen olisi mahdollista. Ongelmien ratkaisussa kaipaan välillä toisen mielipidettä ja opastusta (esimerkiksi ei olisi tullut pieneen mieleenkään käyttää käsinuken pään teossa vaahtomuovia, sillä neulahuovuttaminen oli minulle aivan uusi juttu).

Ilmaisupainotteinen käsityö sopii minulle tuotesuunnittelupainotteisen käsityön ohessa myös hyvin, koska koen itseni ilmaisun käsityönkeinoin erittäin tärkeäksi. Lisäksi minulle on ominaista yhdistää ilmaisupainotteista käsityötä tuotesuunnitteluun, jolloin suunnitellulla tuotteella pyrin kertomaan jonkin tarinan (laukun kohdalla: kirahvi rehevällä savannilla sateen jälkeen) tai haluan luoda taiteellisempaa otettu tuotteeseen. Kai sitä voisi sanoa, jonkinlaiseksi designiksi?

Ilmaisupainotteinen käsityö antaa mahdollisuuden ilmasta itseään taiteen keinoin ja niissä voi selkeästi ilmaista omaa kannanottoaan yhteiskunnallisiin asioihin, esimerkiksi kierrättämisen mahdollisuuksiin. Ilmaisupainotteinen käsityö luo haasteita koulussa oppilaille, jotka ovat vähemmän itseohjautuvia (itseohjautuvuus arvioinnin kohteena). Ilmaisupainotteisessa käsityössä opettajan on tärkeää kannustaa oppilaita tuomaan suunnitelmansa visuaalisiksi, jotta myös opettaja on tietoinen, mihin oppilas on pyrkimässä ja osaa näin auttaa oppilasta ongelmatilanteissa.

Lähdeluettelo

Pöllönen, S., Kröger, T. 2004: Näkökulmia kokonaiseen käsityöhön. – Teoksessa: Ekenberg, J., Savolainen, E., Väisänen, P. Tutkiva opettajankoulutus – Taitava opettaja: 160-172. http://sokl.uef.fi/verkkojulkaisut/tutkivaope/polla_kroger.htm 7.2.2015.  

2 Käsityön merkitys

Taito- ja taideaineet ovat aina olleet opinnoissani tärkeässä roolissa aina alakoulusta lukioon ja luokanopettaja opintojen myötä nyt myös yliopistossa. Yläkoulussa kuvataide oli minulle selvästi merkityksellisemmässä roolissa, koska koin olevani siinä parempi kuin esimerkiksi tekstiilitöissä (jossa olen suurimman osan koulun käsityöopinnoista viettänyt). Tekstiilitöissä tehtiin paljon tuotteita, joissa malli oli annettu etukäteen ja usein myös materiaali (esimerkiksi kauluspaita mustasta kankaasta tai pyöreäpohjainen laukku käytetyistä farkuista, penaali, jonka mitat annettu valmiiksi).

Kuitenkin muistan yhden työn, jonka tekemisestä pidin todella paljon. Se oli myös ehdottomasti paras työ, jonka yläkoulun aikana olen valmistanut, niin omasta mielestäni, kuin ilmeisesti myös opettajani mielestä, koska hän antoi arvosanaksi 10-. En enää muista mistä miinus tuli, mutta sen muistan, että opettaja selitti tarkkaan mistä hän sen antoi. Tämä työ erosi muista tehtävistä töistä siten, että tuotteen sai suunnitella itse. Aiheena oli laukku. Malliksi/ideaksi annettiin neliskulmaisia litteitä laukkuja, mutta, koska itse sai suunnitella, mielessäni oli jotain aivan muuta. Kolmiulotteinen, päältä kaareva musta laukku, jossa oli kirkkaan keltaiset tikkaukset.

Vanhemmiten ymmärsin, että eniten nautin suunnittelusta ja vapaasta luovuudesta ja sen luovuuden toteuttamisesta. Kuitenkin vanhemmiten harmitti suunnattomasti, että taitoja oli jäänyt oppimatta liian mallipainotteisen opetuksen vuoksi ja tuntui, etten osaisi tehdä edes villasukkia. Mallipainotteisen opetuksen toistuminen ei tuonut vastaan sovellustilanteita, joissa varsinainen taito olisi ollut pääosassa ja jäänyt ehkä mieleen paremmin. Näin aikuisiällä olen kuitenkin alkanut pikkuhiljaa opettelemaan taitoja uudelleen ja nykyään käsityöt ovat erittäin olennainen osa elämääni. Monta eri pikkuprojektia on kesken, joita pikku hiljaa teen loppuun silloin, kun siltä tuntuu. Olennaisena osana tekemiseen on tarve saada jonkin tuote, joka kestää, on uniikki ja siihen syntyisi tunneside. Tämä tunneside tekisi esineestä niin merkityksellisen, ettei olisi tarvetta toimia kulutusyhteiskunnan mukaan (olla aina hankkimassa jotain uutta, joka kuitenkin on enemmän tai vähemmän samanlainen kuin edellinen ja, jonka tieltä edelleen hyvässä kunnossa oleva edellinen esine päätyy kaatopaikalle (erittäin pelkistetysti sanoen)).

Miksi minusta käsityönopetusta tarvitaan?

Mielestäni käsityönopetusta tarvitaan koulussa, koska se opettaa perustaitoja esimerkiksi korjata rikkimenneitä esineitä. Tämä on mielestäni tärkeää siksi, että nykyisin halpaketjujen tuotteet ovat helposti rikkoutuvia ja pakottaa ihmisiä ostamaan aina uutta tilalle. Käsityönopetus antaa oppilaalle tietoa ja taitoa ilmaista itseään niin koulussa kuin vapaa-ajalla ja opettaa, ettei kaikki tuotteita tarvitse ostaa valmiina vaan ne voi valmistaa myös itse, jolloin yksilö saa niistä juuri sen näköisiä kuin haluaa. Lisäksi käsityönopetusta tarvitaan siksi, että joillekin oppilaille itsensä ilmaiseminen konkreettisen tuottamisen kautta on paras tapa oppia teoreettista tietoa. Käsityö myös tukee nykyistä konstruktivistista oppimiskäsitystä, jossa konkreettinen tekeminen oppimistilanteissa on katsottu tärkeäksi osaksi oppimista.

Miksi käsityönopetusta tarvitaan?

Käsityönopetus on tärkeää, koska se tukee yksilön kehitystä ja ilmaisun tarvetta. Lisäksi käsityö kehittää yhteisöllisen vastuun kasvamista. Käsityönopetus tukee yksilön kehittymistä kohti kestäviä ratkaisuja tekeväksi toimijaksi, joka ottaa vastuuta yhteiskunnankehittämisestä ja ekologisten ongelmien hoitamisesta. (Huovila et al. 2010). ”Käsityö kasvattaa eettisiä, tiedostavia, osallistuvia sekä osaavia ja yritteliäitä kansalaisia […]” (Perusopetuksen opetussuunnitelma (POPS) 2014). Käsityö nähdään ihmisen kasvun välineenä (Huovila et al. 2010), joka kehittää aisteja ja motorisia taitoja, avaruudellista hahmotuskykyä, luovuutta ja suunnittelutaitoja (POPS 2014). Siten käsityö nähdään yksilön tasapainoisen kokonaispersoonallisuuden kasvun tukijana, eikä esimerkiksi tuotteen tuottamisen välineenä (Huovila et al. 2010).

POPS 2014 mukaan käsityöllä on yhteiskunnallinen ja ekologinen merkitys. Se pitää yllä käsityökulttuuria ja herättää yksilössä omakohtaista arvostusta käsin tehtyä työtä kohtaan, kun yksilö on konkreettisesti kokenut, mitä käyttötavaran/taide-esineen valmistus vaatii tekijältään. Käsityö myös katsotaan tärkeäksi osaksi yksilön tieto- ja viestintäteknologia (TVT) -taitojen kehittäjäksi, kun opetuksessa otetaan mukaan TVT:n tarjoamia mahdollisuuksia käyttää erilaisia oppimateriaaleja, oppimisalustoja, piirto-ohjelmia ynnä muuta sellaista ilmaisun ja suunnittelun tukena.

POPS 2014 edellyttää, että oppilasta ohjattaan kohti kokonaista käsityöprosessia, jossa oppilas ideoi, suunnittelee, kokeilee, tekee, soveltaa, dokumentoi tekemisen vaiheet sekä arvioi omaa edistymistään koko työn aikana ja sen loputtua. (Näitä vaiheita olen käynyt läpi kohdassa ”1 käsityö käsitteenä”.) Erilaisten prosessien kokonaisvaltainen hahmottaminen ja hallitseminen eivät ole ainoastaan tärkeää käsityössä vaan monessa muussakin oppiaineessa ja myös oppilaan tulevassa ammatissa. Monessa ammatissa projektityöskentelyt kuuluvat enemmän tai vähemmän normaaliin työpäivään ja näissä tehtävissä usein edetään samojen, sovellettujen vaiheiden kautta kuin kokonaisessa käsityössä. Oman työskentelyn arvioinnin osaaminen prosessin kuluessa on ensisijaisen tärkeää, jotta omaa toimintaa voi tarvittaessa muuttaa tarkoituksenmukaisemmaksi. Koulussa toteutetut projektit tulee myös välillä olla ryhmäprojekteja, koska nykymaailmassa projekteissa työskennellään yhdessä muiden kanssa ja muiden tuotoksia hyödynnetään omassa tuotoksessa.

Lähdeluettelo

Huovila, P., Hintsa, T., Säilä, J. 2010: Kirja käsityöstä – Luokkien 3-6 käsityönopetus. – 196 s. WSOYpro Oy. Helsinki.

Perusopetuksen opetussuunnitelma 2014. Toim. Opetushallitus. http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf 7.2.2015. 

1 Käsityö käsitteenä

Käsityö ja käsityökasvatus

Tekstiilityön perusteet ja pedagogiikka 2014 - 2015

Essee

Ella Laine

Kokonainen käsityö tulee esiin niin vuoden 2004 (Pöllönen & Kröger 2004 mukaan) kuin 2014 perusopetuksen opetussuunnitelmassa (Perusopetuksen opetussuunnitelma (POPS) 2014). Kokonainen käsityö viittaa käsitteisiin kokonaisvaltainen, kokonainen tekeminen tai kokonainen käsityöprosessi (Anttila 1993 Pöllönen & Kröger 2004 mukaan). Kokonaisella käsityöllä tarkoitetaan prosessia, jossa oppilas ideoi, toteuttaa visuaalisen ja teknisen suunnitelman ja valmistaa tuotteen. Lopuksi oppilas vielä arvioi tuotteen ja sen tekoprosessin. Jos jokin edellä mainituista vaiheista jätetään tekemättä, on kyseessä ositettu käsityö. (Pöllönen & Kröger 2004). Tekstiilityö perusteet ja pedagogiikka kurssin aikana muun muassa tekemämme laukku toteutettiin kokonaisen käsityön periaatteen kautta.

Kokonaisessa käsityössä on tärkeää kontekstisidonnaisuus. Yksilö toteuttaa kokonaisessa käsityössä kaikki käsityöprosessin vaiheet itse joko yksin (Huovila et al. 2010) tai ryhmän jäsenenä toimien. Prosessi aloitetaan ideoinnista. Ideoinnissa luodaan ensin mielikuvia/haaveita tai hahmotelmia tulevasta ongelmanratkaisusta. Mielikuvia ja hahmotelmia synnytetään erilaisilla tilanteilla ja virikkeillä. (Pöllönen & Kröger 2004). Esimerkiksi laukkuprojektissa haastettiin opiskelijat suunnittelemaan laukku jollekin toiselle henkilölle kuin itselleen. Monen opiskelijan päässä alkoikin varmasti vilisemään mielikuvia ihmistyypeistä, joille he laukun suunnittelisivat.

Ideointivaiheessa motivointi on tärkeää, jotta ideat lähtevät syntymään. Varsinkin alakoulun alimmilla luokilla käsitöihin tutustuva oppilas tarvitsee ”käsitystä siitä, mihin ollaan ryhtymässä”. Kuvat, esimerkki tuotteet, tieto tekniikasta ja materiaalista ovat asioita, joita oppilas kaipaa ideoinnin pohjaksi. Virikeaineiston ei aina tarvitse olla kuvia tai tuotteita, vaan ideoinnin pohjana voi olla esimerkiksi jokin teksti, kuunnelma, musiikki, taide, perinne tai tulevaisuus.  (Pöllönen & Kröger 2004).

Ideointi konkretisoidaan visuaalisen ja teknisensuunnittelun avulla. Myös muotoilua voidaan käyttää esimerkiksi, jos halutaan valmistaa tuotteesta prototyyppi. Kun ideaa lähdetään konkretisoimaan, etsitään tuotteen esteettisiin ja funktionaalisiin arvoihin liittyvät parhaat ominaisuudet. Tällä tarkoitetaan sitä, että tuotteesta pyritään suunnittelemaan esteettisesti miellyttävä, käyttökelpoinen ja toimiva kokonaisuus, joka on myös toteutettavissa. (Pöllönen & Kröger 2004). Tässä vaiheessa oppilas tarvitsee virikkeitä, tukea, palautetta ja etenkin aiempia ”kokemuksia käsin tekemisestä” ja itsereflektoinnin kautta hankittua ymmärrystä (Pöllönen & Kröger 2004) omista kyvyistä ja toiminnasta (yksilö tiedostaa mikä on viimeksi mennyt vikaa, miten voisi toimia toisin ja tulevassa työssä toimii toisin).

Ideointivaiheessa oppilaan tulee myös hahmottaa ajanhallintaa. Alakoulun ensimmäisillä luokilla opettaja on tärkeä suunnittelun rajaaja, jotta suunnitelma olisi realistista toteuttaa annetussa ajassa. Rajaus ei kuitenkaan saa estää suunnittelua (Pöllönen & Kröger 2004), koska vuoden 2014 POPSissa suunnittelu osuus on yhtä tärkeässä roolissa kuin, mikä tahansa muukin kokonaisen käsityön osa-alue.

Suunnittelussa olennaisena elementtinä on tiedon hankinta. Tietoa voidaan hankkia kirjallisuudesta tai Internetistä, koulun ulkopuolisista vierailukäynneistä ja käsityötekniikoiden erilaisista harjoitteista. (Pöllönen & Kröger 2004). Hankittua tietoa sovelletaan suunnitelman toteutusvaiheessa oman tuotoksen teon lomassa (POPS 2014). Kokonainen käsityö ottaa käsityönopetukseen mukaan myös muita oppiaineita, esimerkiksi matematiikkaa (mittaaminen, laskeminen ja geometria) sekä kuvaamataidetta (sommittelu ja värioppi) (Pöllönen & Kröger 2004).

Tuotteen teknistä suunnittelua voidaan tukea tekemällä tuotteesta mallikappale. Myös käsityöntekniikoita (esimerkiksi ompelukoneella ompelu) voidaan harjoitella ennen varsinaisen tuotteen valmistusvaihetta. Alakoulussa suuressa roolissa on myös erilaiset pelit, leikit (Pöllönen & Kröger 2004, POPS 2014), joiden avulla teknistä suunnittelua voidaan tukea. Puolivalmiiden työvaiheiden ratkaiseminen auttaa oppilasta hahmottamaan ja tuo varmuutta työskentelyyn (Pöllönen & Kröger 2004).

Tekninen ja visuaalinen suunnittelu ovat kokonaisen käsityön keskeisin vaihe. Hyvin suunniteltuhan on puoliksi tehty. Alkuun suunnittelu voi olla hidasta (Pöllönen & Kröger 2004), mutta hyvä suunnitelma nopeuttaa myöhempiä vaiheita ja myöhemmin saatetaan välttyä turhilta virheiltä. Vaihe on myös tärkeä, koska se harjaannuttaa oppilaan luovuttaa, esteettistä ja teknistä suunnittelua sekä avaruudellista hahmotuskykyä (Pöllönen & Kröger 2004). Lisäksi se lisää teoreettista tietoa tekniikoista, välineistä ja materiaaleista konkreettisessa tilanteessa.

Tuotteen valmistusvaiheessa tehty suunnitelma luodaan konkreettiseksi esineeksi. Tekoprosessissa oppilas kertaa vanhaa tietoa ja taitoja ja yhdistelee näihin skeemoihin konkreettisen ja merkityksellisen oppimiskokemuksen kautta hankittua uutta tietoa ja taitoa. Aiemmin luotu suunnitelma voi muuttua työskentelyn lomassa esiin nousseiden ongelmien vuoksi. (Pöllönen & Kröger 2004). Kaikkeenhan ei voida etukäteen varautua.

Kokonaisen käsityön viimeisenä vaiheena on arviointi. Arvioinnin kohteena on niin valmis tuote kuin itse valmistus prosessi. Prosessin arvioinnissa oppilas palaa eri työskentelyvaiheisin opettajan laatimien ohjeiden ja tehtävien avulla, joilla oppilaan huomiota kiinnitetään arvioinnissa oleellisiin kohtiin. Reflektoinnissa oppilas tarkastelee omaa toimintaansa lähtökohtien, edellytysten ja seuraamusten osalta. Tämä on edellytys jäsentyneen itsearvioinnin kehittymiselle ja se vaatii ohjauksen saamista, aikaa ja harjoittelua. Opettajan laatimat laadukkaat ohjeet ja tehtävät ovat tässä tärkeässä roolissa. (Pöllönen & Kröger 2004).

Vuoden 2014 POPSissa kokonainen käsityöprosessi on mukana heti peruskoulun ensimmäiseltä luokalta asti, jossa tavoitteeksi on asetettu ohjata oppilasta kokonaiseen käsityöprosessiin. Oppilasta tulee myös kannustaa panostamaan suunnitteluvaiheeseen niin kuvallisesti kuin sanallisestikin (kirjallisesti ja suullisesti). Ongelmanratkaisu on tärkeä osa oppimista, joka tapahtuu oppilaan omien oivallusten ja keksimisien kautta. (POPS 2014). Kokonainen käsityö tukee juuri tällaista oppimista. POPS (2014) tukee myös kokonaisen käsityöprosessin reflektointia, jossa prosessi dokumentoidaan ja oppilaalle tulee tarjota ”[…] erilaisia tapoja tehdä itse- ja vertaisarviointia […]”.

Ositetussa käsityössä joku prosessi vaiheista (ideointi, visuaalinen ja tekninen suunnittelu, tuotteen valmistus ja arviointi) jää toteutumatta. Esimerkiksi jäljentävässä käsityössä suunnitteluvaihe jää oppilailta pois, koska sen on tehnyt jo valmistettavan tuotteen suunnittelija. Jäljentävässä käsityössä tuotteen malli, valmistus- ja materiaaliohjeet ovat valmiiksi annettu ja tuotteesta on olemassa konkreettinen esimerkki, esimerkiksi huopakankaasta tehty nallekäsinukke, josta oppilaat tuottavat oman version. Jäljentävässä käsityössä saadaan aikaan odotettu tuote, kun tekijä seuraa ohjeita. Jos oppilas alkaa itse suunnittelemaan jäljentävässä käsityössä, kohdistuu suunnittelu yksittäisiin yksityiskohtiin. (Pöllönen & Kröger 2004). Jäljittelevässä käsityössä tuotekehittelyprosessi ei tule ilmi, koska annettu ohje on usein pelkkä pelkistys tuotekehittelystä, josta ei käy ilmi se prosessi, jonka kautta lopulliseen ohjeeseen on päädytty (Kröger 2003 Pöllönen & Kröger 2004 mukaan).

Ositettu käsityö on kuitenkin kouluissa tarpeen silloin kun tarkoituksena on tyydyttää esineen valmistustarvetta, kehittää harrastuneisuutta (oppilas osaa itsenäisesti vapaa-ajalla tulkita valmiita ohjeita ja valmistaa tuotteen niiden perusteella). Ositettu käsityö myös kehittää käden taitoja ja sen sujuvuutta ja tämä käsityönmuoto sopii myös kuntoutus ja terapia menetelmäksi (Pöllönen & Kröger 2004), koska se luo henkilölle onnistumisen kokemuksia.

Lähdeluettelo

Huovila, P., Hintsa, T., Säilä, J. 2010: Kirja käsityöstä – Luokkien 3-6 käsityönopetus. – 196 s. WSOYpro Oy. Helsinki.

Perusopetuksen opetussuunnitelma 2014. Toim. Opetushallitus. http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf 6.2.2015.

Pöllönen, S., Kröger, T. 2004: Näkökulmia kokonaiseen käsityöhön. – Teoksessa: Ekenberg, J., Savolainen, E., Väisänen, P. Tutkiva opettajankoulutus – Taitava opettaja: 160-172. http://sokl.uef.fi/verkkojulkaisut/tutkivaope/polla_kroger.htm 6.2.2015.  

L8. Laukun tarina ja lopputulos

Prosessin aikana laukulle kehittyi myös pieni tarina, jossa kirahvi seikkailee sadekauden jälkeen reheväksi muuttuneella savannilla, jossa on yllin kyllin vihreää ruokaa ja sinistä vettä tarjolla.

Vaikka prosessi oli pitkä ja väsyneenä tapahtuneet takapakit saivat melkein itkun tulemaan, oli mahtavaa tuntea se riemu, kun jokin vaikea kohta lopulta onnistui. Lisäksi työskentelyjärjestyksen huolellinen pohtiminen ja siitä toisten (opiskelijatovereiden tai opettajan) kanssa keskusteleminen auttoi tekemään järkeviä toteutusratkaisuja.

Suunnittelun lähtökohtana oli käytännöllinen pienikokoinen laukku, jota toteutus mielestäni myötäilee. Siinä on tilaa hieman suuremmille esineille, esim. parille kirjalle, kännykälle oma suojaisa tasku ja lisäksi käytännöllinen etutasku, johon mahtuu paremmin tavaraa kuin kahteen pieneen taskuun. Laukku on helposti avattavissa ja suljettavissa.

Näin jälkikäteen silmääni ainoastaan pistää etutaskun kohdalla se, että se voisi olla ommeltu kiinni vähän kapeammalle alueelle, jotta ulkonevat sivut nousisivat tasosta suoraan ylöspäin (nyt ne nousevat hieman vinosti). Mutta tämä pisti silmään vasta, kun laukku oli jo täysin valmis ja sitä oli varmaan myös tullut kriittisemmäksi omaa työtään kohtaan. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Tämän työn aikana opin eniten suunnittelutaitoja, joka varmaan myös olisi oppilaiden kohdalla toivottu oppimisen kohde tällaisen työnmerkeissä. Ei voinut vain alkaa päättömänä ompelemaan sitä, mikä ensimmäisenä tuli mieleen, vaan piti myös pohtia, miltä työ näyttää minkäkin vaiheen jälkeen ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Ilman suunnittelua ompeleminen voi johtaa pattitilanteeseen, jossa huomaa tehneensä tuntikaupalla turhaa työtä.

L7. Kahvojen kiinnitys

Kahvojen kiinnityksessä oli tärkeää saada kangas pysymään tiukkana, jotta ompeleet tulisivat oikeaan kohtaan. Tein pienen nuppineulaviritelmän kahvan toiseen päähän, jotta sain kankaan pysymään paikoillaan. Oli myös tärkeää saada lanka pysymään kireänä, jotta kahvat pysyvät jämptisti paikoillaan.

Vasemmalla nuppineulaviritelmäni, jotta kangas pysyy paikoillaan laukun toisessa päässä, kun itse ompelen kahvaa kiinni toisesta päästä.

Jonkin ajan kuluttua kahvojen kiinnityksestä, huomasin, että toisen kahvan toinen kulma oli löystynyt. Päätin purkaa ja ommella sen uudelleen kiinni. Tämän jälkeen huomasin, että kaikki päädyt ovat melko löysiä, joten päätin ommella päätyihin vahvistusompeleet, koska uskon päätyjen olevan kovimmassa kulutuksessa laukun käytön aikana. 

Vahvistusommel kahvan päädyssä.

L6. Laukun kokoaminen

Ompelin vahingossa kankaat yhteen...
ja ei kun purkamaan!

Kangaspalojen kokoamisvaiheessa piti olla tarkkana, että vuorikangaspalat, tulevat kaikki sisäänpäin ja saumat ulospäin, kun taas päälikankaan kohdalla saumojen piti tulla sisäänpäin ja printtipuoli ulospäin.

Ennen ompelua piti tarkkaan mitata yläreunan leveys, jotta valmiinlaukun yläreuna olisi yhdenmukainen puisten kahvojen kanssa. Saumaksi tuli siis kaikki, mikä jäi puukahvojen pituuden yli. Mittasin sauman kulkureitin ja vedin viivaimella viivan merkiksi, mistä minun tuli ommella.

Ensimmäisenä ompelin etu- ja takaosan yhteen pohjapalan kanssa ja lopuksi sivupalat. Haastavin osuus oli sivupalojen alareunan ompelu, jossa minulla kävikin pieni kämmi, kun ompelin vahingossa kangasta väärästä kohtaan umpeen. Erityisen vaikeita kohtia olivat kulmat, joissa saikin ommella todella varoen jo kankaan paksuuden vuoksi. Laukun päälipuolen taitokset oli myös lopuksi silitettävä hyvin, jotta laukusta tulisi ryhdikkäämmän näköinen.

Sitten olikin enää vuorossa yläreunan käsitteleminen. Molemmista laukuista leikkasin kulmista ylimääräistä kangasta pois, ennen kuin asettelin laukut sisäkkäin. Yläreunat käännettiin toisiaan vasten, jotta reunat eivät jäisi näkyviin. Haasteena oli etu ja takaosan keskikohtien taittaminen, sillä puukahvat olivat alareunastaan aaltomaisen muotoiset, joten huolimattomasti taitettuna kangas olisi näkynyt kantoreikien alareunasta. Kankaan muotoilussa käytin apuna vettä ja silitysrautaa.

Ennen ompelua oli vuorossa magneettikiinnityksen kiinnittäminen, jonka paikka piti löytää sen verran alhaalta, että se ei olisi kahvojen kiinnityksen tiellä. Magneettikiinnitys meni juuri kännykkätaskun yläpuolelle, mikä ei sinänsä haittaa yhtään, koska nyt kännykkä varmasti pysyy taskussaan.

Magneettikiinnittimet. Oikealla näkyy tallat, jotka tungetaan kankaanläpi ja taitetaan kankaan toiselle puolelle.

Vuorikangasta vahvistettiin tukikankaalla (ettei kangas lähtisi repeytymään) ja oikeat magneetin tallojen lävistyspaikat löysin raaputtamalla talloihin kangaskynän väriä ja painamalla tallat kankaaseen. Tein pienet aloitusreiät saksilla, jotta tallat menisivät läpi helpommin. Lopuksi ompelin yläreunan umpeen suoralla ompeleella. Olin tarkoituksella taittanut vuorikangasta millin enemmän kuin päälikangasta, jotta vuorikangas pysyisi piilossa. Aloitin yläreunan ompelun päälipuolelta ja kierroksen lopulla huomasin, että vuorikangas ei ollut tullut mukaan kaikissa kohdissa ompeluun, joten ei kun purkamaan. Toisella yrityksellä ompelin sisäpuolelta vuorikankaan reunaa myötäillen.

Magneetti on nippa nappa kännykkätaskun yläpuolella. Ainakin kännykkä pysyy taskussaan kun laukku on kiinni.

L5. Avaimenperä

Pohjoista edustava kude on vasemmalla puolella, joten
tämä kierros mennään vasemmalle.

Tein avaimenperän vain siksi, että halusin opetella punontaa. En ollut tehnyt aiemmin moista ja se vaikutti taidolta, jonka halusin oppia. Kulmikkaan punoksen tekemisessä aluksi oli hankalaa ihan vain siksi, etten muistanut kumpaan suuntaan piti mennä (varsinkin kun keskityin kotona samalla televisioon). Hetken pähkäiltyäni aloin näkemään punoksesta, että kulmikkaan punoksen aikaan saamiseksi, pitää aina edetä siihen suuntaan kummalla puolella pohjoista edustava kude on.

Askarteluliikkeestä ostin (yhdessä magneettikiinnittimien kanssa (yht. 4,90e)) avaimenperän metalliosan. Kiinnityskoukun ja renkaan välillä oli melko pitkä metalliketju, jonka poistin, koska se vaikutti heikolle ja huonolaatuiselle. Punoin metallirenkaan punoksen joukkoon ja ennen pitkien kudehapsujen leikkaamista ompelin kuteet kiinni, jotta punos ei lähde purkautumaan.

Valmis avaimenperä.

Enää puuttui paikka johon avaimenperän kiinnittää. Leikkasin kankaasta ohuen kaistaleen, jonka reunat taitoin sisään, siten että kankaasta tuli nelinkertainen. Ompelin avonaisen reunan kiinni suoralla ompeleella. Ongelmana oli, että kangas oli niin kapea, ettei se osunut ompelukoneen ”kankaanliikuttimiin”. Kiinnitin nuppineulalla lenkin toisen pään isompaan kangaspalaan, jotta voisin sen avulla vetää lenkkiä eteenpäin samalla kun ompelen. Tämä tuntui toimivan ihan loistavasti. Ompelin lenkin kiinni samalla kun ompelin laukun etusivun reunaa kiinni sivureunan kanssa.

Lenkki avaimenperän kiinnitystä varten.

L4. Loput yksityiskohdat

Ulkoneva tasku

Tarkun kulmien ompeleminen käsin.
Kuvassa näkyy myös reunojen tikkaukset,
joilla kolmiulotteisuuden sain aikaan.

Ulkonevan taskun kaavojen piirtämisessä minun oli pitänyt ottaa huomioon yhden senttimetrin syvyys saumavarojen lisäksi. Taskun kolmiulotteisuuden luomiseksi olin päättänyt tehdä taskuun tikkauksia, jotka pakottaisivat reunat kääntymään. Taskun alakulmat olivat vaikeimpia ja eniten piti olla tarkkana siinä, ettei vahingossa ompele kangasta väärästä kohdasta yhteen. Rauhallisesti kun eteni, ongelmia ei syntynyt.

Taskua kiinnittäessä ompelin suoralla pitkät sivut kiinni, siten että jätin kulmat ompelematta. Huomasin, että sisäkulmien ompelu koneella menee niin vaikeaksi, että oli parasta ommella kulmat käsin kiinni. Laitoin ompelulangan kaksin kerron, jotta kulmista tulisi varmasti vahvat.

Alkuperäisessä suunnitelmassani oli kaksi taskua. Päätin kuitenkin jättää toisen taskuista pois, koska kahden taskun mahduttaminen olisi vaatinut pienikokoiset taskut. Tulin siihen tulokseen, että yksi isompi tasku on huomattavasti käyttökelpoisempi kuin kaksi pientä taskua.

Vasemmalla suunnitelma kolmiulotteisesta taskusta. Katkoviiva esittää tikkauksia, joilla kolmiulotteisuus saadaan aikaan. Mitoissa on huomioitu kolmiulotteisuuden lisäksi saumavarat. 

Valmis taskunkulma.

Taskun läppä

Niin kuin olin suunnitelmaani merkinnyt, taskun läpästä piti tulla hieman isompi kuin itse taskun leveys. Tämä juuri siksi, että läpässä pitää olla pullistumisvaraa (taskun kolmiulotteisuus) ja lisäksi siksi, ettei taskusta pääsisi tippumaan mitään.

Taas huomasin olevani siinä pisteessä, että olin onnistunut tekemään aivan liian naftin kaavan, vaikka olin siinä mielestäni huomioinut saumat ja kaikki. Suosiolla leikkasin saman tien uudet läppäpalat, huomattavasti isommat, jotta saumavaraa olisi tällä kertaa kunnolla. Läpästä tuli kaksinkertainen ja opettajalta sain vinkkinä ommella ne yhteen väärinpäin (jättää yläreuna auki) ja kääntää läppä oikein päin ja lopuksi tehdä tikkaus päälle, jotta läppä olisi siistimmän näköinen.

Oikein päin käännetty tasku. Saumat ovat jääneet sisäpuolelle.
Reunat vaativat enää vain silitystä ja tikkauksen sekä yläreuna huolittelun ja
käännöksen läpän alle.

Kun olin ommellut suoralla ompeleella läppäpalat yhteen, huomasin, että läpästä on tulossa aivan liian leveä. Leikkasin molemmista reunoista noin sentin pois ja ompelin uudelleen. Käänsin taskun, silitin sauman, tikkasin ja ”voilà”, läppä oli valmis kiinnitettäväksi. Siksakkasin avonaisen reunan umpeen ja käänsin reunan siten että se jäi läpän alle ja ompelin suoralla ompeleella läpän kiinni sen yläreunasta. Tein myös kauneusompeleen hieman alemmas, jotta taitoskohta pysyisi piilossa kun läpän avaa.

Napinläpi (ennen läpän kiinnittämistä)

Napinläven tekemiseen käytin apuna ompelukoneesta löytyvää automaattiohjelmaa. Hetki piti ohjekirjaa katsella, että miten napinläven teko nyt onnistuukaan. Muutaman harjoittelun tein ja sitten oli totinen paikka kun se piti itse läppään tehdä. Hengitystä pidättäen hyvin meni! Välissä oleva aukko avataan ratkojalla, jonka kanssa piti varoa, ettei vahingossa vedä ommeltuja lankoja poikki, tai mikä pahempaa: vedä kangasta halki liian pitkältä matkalta. On hyvä aloittaa ratkomista ensin hieman toisesta päästä ja sitten toisesta päästä kohti keskustaa.

Oikea napinpaikka löytyi kun laitoin napin lävestä puoliksi läpi. Ompelin napin käsin kiinni kaksinkertaisella ompelulangalla.

Napinläven teko. Kangas ratkotaan ommelten välistä, ensin toisesta päästä kohti keskustaa ja sen jälkeen toisesta päästä.

Kännykkätasku

Kännykkätaskun koossa piti ottaa huomioon saumavaran lisäksi kahteen kertaan taittuva yläosa, jotta taskun suuosasta tulee siisti.

Kännykkä taskuun halusin pientä kiristystä taskun suuosaan, jotta kännykkä pysyisi varmasti paikoillaan. Kiristyksen päätin tehdä kuminauhaa hyödyntäen. Ompelin kuminauhan toiseen päähän ensin pienen suoran ompeleen poikittain, jotta sain kuminauhan pysymään paikoillaan koko prosessin ajan. Seuraavaksi kuminauha piti venyttää koko kankaan matkalle ja ommella erittäin pienellä siksakilla kumilanka kiinni kankaaseen. Kun kumilanka oli paikoillaan, taitoin alareunan ja sivujen saumavarat sisäänpäin ja lopuksi yläreunan kahteen kertaan. Ompelin ensin yläreunan taitoksen kiinni ja viimeisenä asettelin taskun kolmiomaiseen muotoon laukun sisälle ja ompelin sen kiinni suoralla ompeleella.

Seuraavaksi olin kiinnittämässä laukun magneettiosia, mutta onneksi konsultoin opettajaa, jonka ohje oli ensin koota vuoriosa ja sitten pääliosa, jonka jälkeen kaksi laukkua laitetaan sisäkkäin ja kaikki saumat jäävät näkymättömiin. Itsehän olisin ommellut samanlaiset pääli- ja vuoriosat yhteen ja vasta sitten lähtenyt kokomaan laukkua (sisäpuolelle olisi jäänyt saumat näkyviin).

Vasemmalla käännetty taskun yläreuna, jossa kumilankakiristys. Oikealla vuorikankaaseen kiinnitetty kännykkätasku. Tasku ommeltu "kolmiomaisesti" suoraan (ei siis kaarevia kohtia, johon kangas luonnollisesti kaartuisi).

Suunitelma laukun sivuista. Katkoviiva
osoittaa tikkausten paikkaa. Alasmuodostuvan
kolmion sivuje ei tikata alas asti vaan 3cm
yläkärjestä kohti alakärkiä.

Laukun sisäänpäin taittuvat sivut

Jotta laukun sivut taittuisivat laukkua suljettaessa sisäänpäin, oli sivupaloja hieman ommeltava. Ensimmäisenä paloista piti löytää niiden keskikohta, joka kätevästi kävi vain taittamalla kangasta (eikä monimutkaisesti mittailemalla ja millejä jakamalla, niin kuin ensin erehdyksessä tein). Taitokset vahvistettiin silittämällä. Tämän jälkeen lähelle alareunaa tuli saada kolmiomainen taitos, joka sekin syntyi helposti taittamalla kangasta ja silittämällä. Tämä sama toistettiin kaikille sivupaloille siten, että vuorikangaspalat taitettiin oikealta puolelta ja päälikangaspalat nurjalta puolelta.

Ompelin palat taitoksen reunoja pitkin, jotta taitoksesta tulisi terävä ja alakolmion sivuja päätin ommella kolme senttimetriä. En nähnyt tarkoituksen mukaiseksi ommella kolmion sivuja alas asti, koska mielestäni se ei olisi tehnyt taitoksesta yhtään sen parempaa kuin mitä se jo oli.

Laukun sivupala taitettu puoliksi ja silitetty. 

Alareunan kolmion saamiseksi sivupalan alareuna taitetaan kuvan mukaisesti ja silitetään nuolen osoittama pätkä (puolivälistä alakulmaan).  Tämän jälkeen taitos avataan ja kangas käännetään samalla tavalla toisesta suunnasta ja silitetään jälleen keskikohdasta kohti alanurkkaa. 

L3. Hamatulevaisuus tulikin yllättävän nopeasti…

Kankaan leikkaamisen jälkeen päätin huolitella siksakilla kaikki reunat. Opettaja ohjeisti, ettei tarvitse siksakata, jos jäävät piiloon. Minulla on kuitenkin jokin ihme päähänpinttymä siitä, ettei kangas varmasti lähde purkautumaan, kun on siksakattu.

Reunojen huolittelua siksak-ompeleella.

 

Suunnittelemani applikaatiokuva.

Siksakatessa alkoi myös ompelujärjestys piirtyä päähän. Ymmärsin, että tässä vaiheessa oli hyvä tehdä kaikki yksityiskohdat, jotta yksityiskohtien taustapuolet jäävät piiloon päälikankaan ja vuorikankaan väliin. Olin aiemmin kuvitellut, että applikaatiokuvien suunnittelu tulisi minulla vastaan paljon myöhemmin, mutta nyt yhtäkkiä olisi sitten pitänyt olla suunnitelma valmiina. Ainoa suunnitelma mikä minulla oli, oli kirahvi, jonka olin aiemmin kokenut liian vaikeaksi. Hetken mielijohteesta kysyin itseltäni: miksi se olisi liian vaikea? Jos ei onnistu, niin otetaan sitten ”plan B” käyttöön (mikä se plan B ikinä sitten olisi ollutkaan).

Applikaatiokuva

Käytin applikaation tekemiseen samaa kangasta kuin vuorikangas, koska se oli kirahville juuri sopiva ja ajattelin sen toimivan ikään kuin polkuna laukun sisäpuolen väritykseen. Vahvistin kankaan tukikankaalla. Koska olin erittäin tyytyväinen paperille piirtämääni kirahviin, halusin sen juuri sellaisena myös kankaalle. Vahvistin kirahvin rajoja pehmeällä lyijykynällä, käänsin paperin kangasta vasten ja piirsin kirahvinrajat paperin toiselta puolelta uudelleen. Kankaalle jäi haaleat rajat, jotka vahvistin uudelleen lyijykynällä. Lopuksi piirsin vielä jalat.

Aplikaatiokuvan kopioiminen kankaalle, joka on vahvistettu tukikankaalla.

Ennen ompelua oli tärkeää kiinnittää applikaatio kunnolla kankaaseen, ja katsoa että se ei ole liian reunassa (saumavarat), ompelin tiheällä siksakilla kuvan kiinni. Jalkojen kohdalla, ainoastaan yhdestä jalasta oli tullut niin ohut, että oli hyvä ommella suoraan vain sen yli (eikä reunoja pitkin niin, kuin muuten olin tehnyt). Hännän, korvat, sarvet, pilkut ja sieraimet kirjailin käsin helmilangalla. Onneksi lähdin kokeilemaan, koska lopputulos miellytti minua todella paljon. Olisihan sen voinut siitä purkaa, jos se olisi ihan pilalle mennyt.

Pilkkujen kirjailun kohdalla, piirsin pilkut haaleasti lyijykynällä kankaalle ja ompelin säteittäisesti keskipisteestä reunalle. Myöhemmin huomasin, että kirjontademolla mallipainotteisessa kirjonnassa, oli kuvan lintua koristeltu samalla tavalla. 

Lopuksi vielä allekirjoitin applikaatiokuva. Kirjailin nimikirjoitukseni paperin läpi. Kun olin kirjonnut loppuun, paperi lähti pois repimällä. Pieniä reikiä oli jäänyt kirjamiin, joten lopuksi vielä viimeistelin kirjaimet yhtenäisiksi.