Käsityö ja käsityökasvatus
Tekstiilityön
perusteet ja pedagogiikka 2014 - 2015
Essee
Ella Laine
Kokonainen
käsityö tulee esiin niin vuoden 2004 (Pöllönen & Kröger 2004 mukaan) kuin
2014 perusopetuksen opetussuunnitelmassa (Perusopetuksen opetussuunnitelma
(POPS) 2014). Kokonainen käsityö viittaa käsitteisiin kokonaisvaltainen,
kokonainen tekeminen tai kokonainen käsityöprosessi (Anttila 1993 Pöllönen
& Kröger 2004 mukaan). Kokonaisella käsityöllä tarkoitetaan prosessia,
jossa oppilas ideoi, toteuttaa visuaalisen ja teknisen suunnitelman ja
valmistaa tuotteen. Lopuksi oppilas vielä arvioi tuotteen ja sen tekoprosessin.
Jos jokin edellä mainituista vaiheista jätetään tekemättä, on kyseessä ositettu
käsityö. (Pöllönen & Kröger 2004). Tekstiilityö perusteet ja pedagogiikka
kurssin aikana muun muassa tekemämme laukku toteutettiin kokonaisen käsityön
periaatteen kautta.
Kokonaisessa
käsityössä on tärkeää kontekstisidonnaisuus. Yksilö toteuttaa kokonaisessa
käsityössä kaikki käsityöprosessin vaiheet itse joko yksin (Huovila et al.
2010) tai ryhmän jäsenenä toimien. Prosessi aloitetaan ideoinnista. Ideoinnissa
luodaan ensin mielikuvia/haaveita tai hahmotelmia tulevasta
ongelmanratkaisusta. Mielikuvia ja hahmotelmia synnytetään erilaisilla
tilanteilla ja virikkeillä. (Pöllönen & Kröger 2004). Esimerkiksi
laukkuprojektissa haastettiin opiskelijat suunnittelemaan laukku jollekin
toiselle henkilölle kuin itselleen. Monen opiskelijan päässä alkoikin varmasti
vilisemään mielikuvia ihmistyypeistä, joille he laukun suunnittelisivat.
Ideointivaiheessa
motivointi on tärkeää, jotta ideat lähtevät syntymään. Varsinkin alakoulun
alimmilla luokilla käsitöihin tutustuva oppilas tarvitsee ”käsitystä siitä,
mihin ollaan ryhtymässä”. Kuvat, esimerkki tuotteet, tieto tekniikasta ja
materiaalista ovat asioita, joita oppilas kaipaa ideoinnin pohjaksi.
Virikeaineiston ei aina tarvitse olla kuvia tai tuotteita, vaan ideoinnin
pohjana voi olla esimerkiksi jokin teksti, kuunnelma, musiikki, taide, perinne
tai tulevaisuus. (Pöllönen & Kröger
2004).
Ideointi
konkretisoidaan visuaalisen ja teknisensuunnittelun avulla. Myös muotoilua
voidaan käyttää esimerkiksi, jos halutaan valmistaa tuotteesta prototyyppi. Kun
ideaa lähdetään konkretisoimaan, etsitään tuotteen esteettisiin ja
funktionaalisiin arvoihin liittyvät parhaat ominaisuudet. Tällä tarkoitetaan
sitä, että tuotteesta pyritään suunnittelemaan esteettisesti miellyttävä,
käyttökelpoinen ja toimiva kokonaisuus, joka on myös toteutettavissa. (Pöllönen
& Kröger 2004). Tässä vaiheessa oppilas tarvitsee virikkeitä, tukea,
palautetta ja etenkin aiempia ”kokemuksia käsin tekemisestä” ja
itsereflektoinnin kautta hankittua ymmärrystä (Pöllönen & Kröger 2004)
omista kyvyistä ja toiminnasta (yksilö tiedostaa mikä on viimeksi mennyt vikaa,
miten voisi toimia toisin ja tulevassa työssä toimii toisin).
Ideointivaiheessa
oppilaan tulee myös hahmottaa ajanhallintaa. Alakoulun ensimmäisillä luokilla
opettaja on tärkeä suunnittelun rajaaja, jotta suunnitelma olisi realistista
toteuttaa annetussa ajassa. Rajaus ei kuitenkaan saa estää suunnittelua
(Pöllönen & Kröger 2004), koska vuoden 2014 POPSissa suunnittelu osuus on
yhtä tärkeässä roolissa kuin, mikä tahansa muukin kokonaisen käsityön osa-alue.
Suunnittelussa
olennaisena elementtinä on tiedon hankinta. Tietoa voidaan hankkia
kirjallisuudesta tai Internetistä, koulun ulkopuolisista vierailukäynneistä ja
käsityötekniikoiden erilaisista harjoitteista. (Pöllönen & Kröger 2004).
Hankittua tietoa sovelletaan suunnitelman toteutusvaiheessa oman tuotoksen teon
lomassa (POPS 2014). Kokonainen käsityö ottaa käsityönopetukseen mukaan myös
muita oppiaineita, esimerkiksi matematiikkaa (mittaaminen, laskeminen ja
geometria) sekä kuvaamataidetta (sommittelu ja värioppi) (Pöllönen & Kröger
2004).
Tuotteen
teknistä suunnittelua voidaan tukea tekemällä tuotteesta mallikappale. Myös
käsityöntekniikoita (esimerkiksi ompelukoneella ompelu) voidaan harjoitella
ennen varsinaisen tuotteen valmistusvaihetta. Alakoulussa suuressa roolissa on
myös erilaiset pelit, leikit (Pöllönen & Kröger 2004, POPS 2014), joiden
avulla teknistä suunnittelua voidaan tukea. Puolivalmiiden työvaiheiden
ratkaiseminen auttaa oppilasta hahmottamaan ja tuo varmuutta työskentelyyn
(Pöllönen & Kröger 2004).
Tekninen ja
visuaalinen suunnittelu ovat kokonaisen käsityön keskeisin vaihe. Hyvin
suunniteltuhan on puoliksi tehty. Alkuun suunnittelu voi olla hidasta (Pöllönen
& Kröger 2004), mutta hyvä suunnitelma nopeuttaa myöhempiä vaiheita ja
myöhemmin saatetaan välttyä turhilta virheiltä. Vaihe on myös tärkeä, koska se
harjaannuttaa oppilaan luovuttaa, esteettistä ja teknistä suunnittelua sekä
avaruudellista hahmotuskykyä (Pöllönen & Kröger 2004). Lisäksi se lisää
teoreettista tietoa tekniikoista, välineistä ja materiaaleista konkreettisessa
tilanteessa.
Tuotteen
valmistusvaiheessa tehty suunnitelma luodaan konkreettiseksi esineeksi.
Tekoprosessissa oppilas kertaa vanhaa tietoa ja taitoja ja yhdistelee näihin
skeemoihin konkreettisen ja merkityksellisen oppimiskokemuksen kautta hankittua
uutta tietoa ja taitoa. Aiemmin luotu suunnitelma voi muuttua työskentelyn
lomassa esiin nousseiden ongelmien vuoksi. (Pöllönen & Kröger 2004).
Kaikkeenhan ei voida etukäteen varautua.
Kokonaisen
käsityön viimeisenä vaiheena on arviointi. Arvioinnin kohteena on niin valmis
tuote kuin itse valmistus prosessi. Prosessin arvioinnissa oppilas palaa eri
työskentelyvaiheisin opettajan laatimien ohjeiden ja tehtävien avulla, joilla
oppilaan huomiota kiinnitetään arvioinnissa oleellisiin kohtiin.
Reflektoinnissa oppilas tarkastelee omaa toimintaansa lähtökohtien,
edellytysten ja seuraamusten osalta. Tämä on edellytys jäsentyneen
itsearvioinnin kehittymiselle ja se vaatii ohjauksen saamista, aikaa ja
harjoittelua. Opettajan laatimat laadukkaat ohjeet ja tehtävät ovat tässä
tärkeässä roolissa. (Pöllönen & Kröger 2004).
Vuoden 2014
POPSissa kokonainen käsityöprosessi on mukana heti peruskoulun ensimmäiseltä
luokalta asti, jossa tavoitteeksi on asetettu ohjata oppilasta kokonaiseen
käsityöprosessiin. Oppilasta tulee myös kannustaa panostamaan
suunnitteluvaiheeseen niin kuvallisesti kuin sanallisestikin (kirjallisesti ja
suullisesti). Ongelmanratkaisu on tärkeä osa oppimista, joka tapahtuu oppilaan
omien oivallusten ja keksimisien kautta. (POPS 2014). Kokonainen käsityö tukee
juuri tällaista oppimista. POPS (2014) tukee myös kokonaisen käsityöprosessin
reflektointia, jossa prosessi dokumentoidaan ja oppilaalle tulee tarjota ”[…]
erilaisia tapoja tehdä itse- ja vertaisarviointia […]”.
Ositetussa
käsityössä joku prosessi vaiheista (ideointi, visuaalinen ja tekninen
suunnittelu, tuotteen valmistus ja arviointi) jää toteutumatta. Esimerkiksi
jäljentävässä käsityössä suunnitteluvaihe jää oppilailta pois, koska sen on
tehnyt jo valmistettavan tuotteen suunnittelija. Jäljentävässä käsityössä
tuotteen malli, valmistus- ja materiaaliohjeet ovat valmiiksi annettu ja
tuotteesta on olemassa konkreettinen esimerkki, esimerkiksi huopakankaasta
tehty nallekäsinukke, josta oppilaat tuottavat oman version. Jäljentävässä
käsityössä saadaan aikaan odotettu tuote, kun tekijä seuraa ohjeita. Jos
oppilas alkaa itse suunnittelemaan jäljentävässä käsityössä, kohdistuu
suunnittelu yksittäisiin yksityiskohtiin. (Pöllönen & Kröger 2004).
Jäljittelevässä käsityössä tuotekehittelyprosessi ei tule ilmi, koska annettu ohje
on usein pelkkä pelkistys tuotekehittelystä, josta ei käy ilmi se prosessi,
jonka kautta lopulliseen ohjeeseen on päädytty (Kröger 2003 Pöllönen &
Kröger 2004 mukaan).
Ositettu
käsityö on kuitenkin kouluissa tarpeen silloin kun tarkoituksena on tyydyttää
esineen valmistustarvetta, kehittää harrastuneisuutta (oppilas osaa
itsenäisesti vapaa-ajalla tulkita valmiita ohjeita ja valmistaa tuotteen niiden
perusteella). Ositettu käsityö myös kehittää käden taitoja ja sen sujuvuutta ja
tämä käsityönmuoto sopii myös kuntoutus ja terapia menetelmäksi (Pöllönen &
Kröger 2004), koska se luo henkilölle onnistumisen kokemuksia.
Lähdeluettelo
Huovila, P., Hintsa, T., Säilä, J. 2010: Kirja käsityöstä – Luokkien 3-6
käsityönopetus. – 196 s. WSOYpro Oy. Helsinki.
Perusopetuksen opetussuunnitelma 2014. Toim. Opetushallitus. http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf
6.2.2015.
Pöllönen, S., Kröger, T. 2004: Näkökulmia kokonaiseen käsityöhön. –
Teoksessa: Ekenberg, J., Savolainen, E., Väisänen, P. Tutkiva opettajankoulutus
– Taitava opettaja: 160-172. http://sokl.uef.fi/verkkojulkaisut/tutkivaope/polla_kroger.htm
6.2.2015.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti