L3. Hamatulevaisuus tulikin yllättävän nopeasti…

Kankaan leikkaamisen jälkeen päätin huolitella siksakilla kaikki reunat. Opettaja ohjeisti, ettei tarvitse siksakata, jos jäävät piiloon. Minulla on kuitenkin jokin ihme päähänpinttymä siitä, ettei kangas varmasti lähde purkautumaan, kun on siksakattu.

Reunojen huolittelua siksak-ompeleella.

 

Suunnittelemani applikaatiokuva.

Siksakatessa alkoi myös ompelujärjestys piirtyä päähän. Ymmärsin, että tässä vaiheessa oli hyvä tehdä kaikki yksityiskohdat, jotta yksityiskohtien taustapuolet jäävät piiloon päälikankaan ja vuorikankaan väliin. Olin aiemmin kuvitellut, että applikaatiokuvien suunnittelu tulisi minulla vastaan paljon myöhemmin, mutta nyt yhtäkkiä olisi sitten pitänyt olla suunnitelma valmiina. Ainoa suunnitelma mikä minulla oli, oli kirahvi, jonka olin aiemmin kokenut liian vaikeaksi. Hetken mielijohteesta kysyin itseltäni: miksi se olisi liian vaikea? Jos ei onnistu, niin otetaan sitten ”plan B” käyttöön (mikä se plan B ikinä sitten olisi ollutkaan).

Applikaatiokuva

Käytin applikaation tekemiseen samaa kangasta kuin vuorikangas, koska se oli kirahville juuri sopiva ja ajattelin sen toimivan ikään kuin polkuna laukun sisäpuolen väritykseen. Vahvistin kankaan tukikankaalla. Koska olin erittäin tyytyväinen paperille piirtämääni kirahviin, halusin sen juuri sellaisena myös kankaalle. Vahvistin kirahvin rajoja pehmeällä lyijykynällä, käänsin paperin kangasta vasten ja piirsin kirahvinrajat paperin toiselta puolelta uudelleen. Kankaalle jäi haaleat rajat, jotka vahvistin uudelleen lyijykynällä. Lopuksi piirsin vielä jalat.

Aplikaatiokuvan kopioiminen kankaalle, joka on vahvistettu tukikankaalla.

Ennen ompelua oli tärkeää kiinnittää applikaatio kunnolla kankaaseen, ja katsoa että se ei ole liian reunassa (saumavarat), ompelin tiheällä siksakilla kuvan kiinni. Jalkojen kohdalla, ainoastaan yhdestä jalasta oli tullut niin ohut, että oli hyvä ommella suoraan vain sen yli (eikä reunoja pitkin niin, kuin muuten olin tehnyt). Hännän, korvat, sarvet, pilkut ja sieraimet kirjailin käsin helmilangalla. Onneksi lähdin kokeilemaan, koska lopputulos miellytti minua todella paljon. Olisihan sen voinut siitä purkaa, jos se olisi ihan pilalle mennyt.

Pilkkujen kirjailun kohdalla, piirsin pilkut haaleasti lyijykynällä kankaalle ja ompelin säteittäisesti keskipisteestä reunalle. Myöhemmin huomasin, että kirjontademolla mallipainotteisessa kirjonnassa, oli kuvan lintua koristeltu samalla tavalla. 

Lopuksi vielä allekirjoitin applikaatiokuva. Kirjailin nimikirjoitukseni paperin läpi. Kun olin kirjonnut loppuun, paperi lähti pois repimällä. Pieniä reikiä oli jäänyt kirjamiin, joten lopuksi vielä viimeistelin kirjaimet yhtenäisiksi.