2 Käsityön merkitys

Taito- ja taideaineet ovat aina olleet opinnoissani tärkeässä roolissa aina alakoulusta lukioon ja luokanopettaja opintojen myötä nyt myös yliopistossa. Yläkoulussa kuvataide oli minulle selvästi merkityksellisemmässä roolissa, koska koin olevani siinä parempi kuin esimerkiksi tekstiilitöissä (jossa olen suurimman osan koulun käsityöopinnoista viettänyt). Tekstiilitöissä tehtiin paljon tuotteita, joissa malli oli annettu etukäteen ja usein myös materiaali (esimerkiksi kauluspaita mustasta kankaasta tai pyöreäpohjainen laukku käytetyistä farkuista, penaali, jonka mitat annettu valmiiksi).

Kuitenkin muistan yhden työn, jonka tekemisestä pidin todella paljon. Se oli myös ehdottomasti paras työ, jonka yläkoulun aikana olen valmistanut, niin omasta mielestäni, kuin ilmeisesti myös opettajani mielestä, koska hän antoi arvosanaksi 10-. En enää muista mistä miinus tuli, mutta sen muistan, että opettaja selitti tarkkaan mistä hän sen antoi. Tämä työ erosi muista tehtävistä töistä siten, että tuotteen sai suunnitella itse. Aiheena oli laukku. Malliksi/ideaksi annettiin neliskulmaisia litteitä laukkuja, mutta, koska itse sai suunnitella, mielessäni oli jotain aivan muuta. Kolmiulotteinen, päältä kaareva musta laukku, jossa oli kirkkaan keltaiset tikkaukset.

Vanhemmiten ymmärsin, että eniten nautin suunnittelusta ja vapaasta luovuudesta ja sen luovuuden toteuttamisesta. Kuitenkin vanhemmiten harmitti suunnattomasti, että taitoja oli jäänyt oppimatta liian mallipainotteisen opetuksen vuoksi ja tuntui, etten osaisi tehdä edes villasukkia. Mallipainotteisen opetuksen toistuminen ei tuonut vastaan sovellustilanteita, joissa varsinainen taito olisi ollut pääosassa ja jäänyt ehkä mieleen paremmin. Näin aikuisiällä olen kuitenkin alkanut pikkuhiljaa opettelemaan taitoja uudelleen ja nykyään käsityöt ovat erittäin olennainen osa elämääni. Monta eri pikkuprojektia on kesken, joita pikku hiljaa teen loppuun silloin, kun siltä tuntuu. Olennaisena osana tekemiseen on tarve saada jonkin tuote, joka kestää, on uniikki ja siihen syntyisi tunneside. Tämä tunneside tekisi esineestä niin merkityksellisen, ettei olisi tarvetta toimia kulutusyhteiskunnan mukaan (olla aina hankkimassa jotain uutta, joka kuitenkin on enemmän tai vähemmän samanlainen kuin edellinen ja, jonka tieltä edelleen hyvässä kunnossa oleva edellinen esine päätyy kaatopaikalle (erittäin pelkistetysti sanoen)).

Miksi minusta käsityönopetusta tarvitaan?

Mielestäni käsityönopetusta tarvitaan koulussa, koska se opettaa perustaitoja esimerkiksi korjata rikkimenneitä esineitä. Tämä on mielestäni tärkeää siksi, että nykyisin halpaketjujen tuotteet ovat helposti rikkoutuvia ja pakottaa ihmisiä ostamaan aina uutta tilalle. Käsityönopetus antaa oppilaalle tietoa ja taitoa ilmaista itseään niin koulussa kuin vapaa-ajalla ja opettaa, ettei kaikki tuotteita tarvitse ostaa valmiina vaan ne voi valmistaa myös itse, jolloin yksilö saa niistä juuri sen näköisiä kuin haluaa. Lisäksi käsityönopetusta tarvitaan siksi, että joillekin oppilaille itsensä ilmaiseminen konkreettisen tuottamisen kautta on paras tapa oppia teoreettista tietoa. Käsityö myös tukee nykyistä konstruktivistista oppimiskäsitystä, jossa konkreettinen tekeminen oppimistilanteissa on katsottu tärkeäksi osaksi oppimista.

Miksi käsityönopetusta tarvitaan?

Käsityönopetus on tärkeää, koska se tukee yksilön kehitystä ja ilmaisun tarvetta. Lisäksi käsityö kehittää yhteisöllisen vastuun kasvamista. Käsityönopetus tukee yksilön kehittymistä kohti kestäviä ratkaisuja tekeväksi toimijaksi, joka ottaa vastuuta yhteiskunnankehittämisestä ja ekologisten ongelmien hoitamisesta. (Huovila et al. 2010). ”Käsityö kasvattaa eettisiä, tiedostavia, osallistuvia sekä osaavia ja yritteliäitä kansalaisia […]” (Perusopetuksen opetussuunnitelma (POPS) 2014). Käsityö nähdään ihmisen kasvun välineenä (Huovila et al. 2010), joka kehittää aisteja ja motorisia taitoja, avaruudellista hahmotuskykyä, luovuutta ja suunnittelutaitoja (POPS 2014). Siten käsityö nähdään yksilön tasapainoisen kokonaispersoonallisuuden kasvun tukijana, eikä esimerkiksi tuotteen tuottamisen välineenä (Huovila et al. 2010).

POPS 2014 mukaan käsityöllä on yhteiskunnallinen ja ekologinen merkitys. Se pitää yllä käsityökulttuuria ja herättää yksilössä omakohtaista arvostusta käsin tehtyä työtä kohtaan, kun yksilö on konkreettisesti kokenut, mitä käyttötavaran/taide-esineen valmistus vaatii tekijältään. Käsityö myös katsotaan tärkeäksi osaksi yksilön tieto- ja viestintäteknologia (TVT) -taitojen kehittäjäksi, kun opetuksessa otetaan mukaan TVT:n tarjoamia mahdollisuuksia käyttää erilaisia oppimateriaaleja, oppimisalustoja, piirto-ohjelmia ynnä muuta sellaista ilmaisun ja suunnittelun tukena.

POPS 2014 edellyttää, että oppilasta ohjattaan kohti kokonaista käsityöprosessia, jossa oppilas ideoi, suunnittelee, kokeilee, tekee, soveltaa, dokumentoi tekemisen vaiheet sekä arvioi omaa edistymistään koko työn aikana ja sen loputtua. (Näitä vaiheita olen käynyt läpi kohdassa ”1 käsityö käsitteenä”.) Erilaisten prosessien kokonaisvaltainen hahmottaminen ja hallitseminen eivät ole ainoastaan tärkeää käsityössä vaan monessa muussakin oppiaineessa ja myös oppilaan tulevassa ammatissa. Monessa ammatissa projektityöskentelyt kuuluvat enemmän tai vähemmän normaaliin työpäivään ja näissä tehtävissä usein edetään samojen, sovellettujen vaiheiden kautta kuin kokonaisessa käsityössä. Oman työskentelyn arvioinnin osaaminen prosessin kuluessa on ensisijaisen tärkeää, jotta omaa toimintaa voi tarvittaessa muuttaa tarkoituksenmukaisemmaksi. Koulussa toteutetut projektit tulee myös välillä olla ryhmäprojekteja, koska nykymaailmassa projekteissa työskennellään yhdessä muiden kanssa ja muiden tuotoksia hyödynnetään omassa tuotoksessa.

Lähdeluettelo

Huovila, P., Hintsa, T., Säilä, J. 2010: Kirja käsityöstä – Luokkien 3-6 käsityönopetus. – 196 s. WSOYpro Oy. Helsinki.

Perusopetuksen opetussuunnitelma 2014. Toim. Opetushallitus. http://www.oph.fi/download/163777_perusopetuksen_opetussuunnitelman_perusteet_2014.pdf 7.2.2015.