L8. Laukun tarina ja lopputulos

Prosessin aikana laukulle kehittyi myös pieni tarina, jossa kirahvi seikkailee sadekauden jälkeen reheväksi muuttuneella savannilla, jossa on yllin kyllin vihreää ruokaa ja sinistä vettä tarjolla.

Vaikka prosessi oli pitkä ja väsyneenä tapahtuneet takapakit saivat melkein itkun tulemaan, oli mahtavaa tuntea se riemu, kun jokin vaikea kohta lopulta onnistui. Lisäksi työskentelyjärjestyksen huolellinen pohtiminen ja siitä toisten (opiskelijatovereiden tai opettajan) kanssa keskusteleminen auttoi tekemään järkeviä toteutusratkaisuja.

Suunnittelun lähtökohtana oli käytännöllinen pienikokoinen laukku, jota toteutus mielestäni myötäilee. Siinä on tilaa hieman suuremmille esineille, esim. parille kirjalle, kännykälle oma suojaisa tasku ja lisäksi käytännöllinen etutasku, johon mahtuu paremmin tavaraa kuin kahteen pieneen taskuun. Laukku on helposti avattavissa ja suljettavissa.

Näin jälkikäteen silmääni ainoastaan pistää etutaskun kohdalla se, että se voisi olla ommeltu kiinni vähän kapeammalle alueelle, jotta ulkonevat sivut nousisivat tasosta suoraan ylöspäin (nyt ne nousevat hieman vinosti). Mutta tämä pisti silmään vasta, kun laukku oli jo täysin valmis ja sitä oli varmaan myös tullut kriittisemmäksi omaa työtään kohtaan. Olen kuitenkin erittäin tyytyväinen lopputulokseen.

Tämän työn aikana opin eniten suunnittelutaitoja, joka varmaan myös olisi oppilaiden kohdalla toivottu oppimisen kohde tällaisen työnmerkeissä. Ei voinut vain alkaa päättömänä ompelemaan sitä, mikä ensimmäisenä tuli mieleen, vaan piti myös pohtia, miltä työ näyttää minkäkin vaiheen jälkeen ja mitä sen jälkeen tapahtuu. Ilman suunnittelua ompeleminen voi johtaa pattitilanteeseen, jossa huomaa tehneensä tuntikaupalla turhaa työtä.