N9. Neulonta

Omalla pöytäryhmälläni oli opetettavana silmukoiden neuloen luominen ja ristikkäin luominen. Ristikkäin luominen oli minulle jo ennestään tuttua, mutta uutena opin neuloen luomisen. Se tuntui aluksi hieman haastavalle, mutta ymmärsin, että haastavuus johtui vain siitä, etten ollut tottunut luomaan silmukoita kyseisellä tavalla. Koska minulle on ominaista kireä käsiala neulottaessa, pysyttelen ristikkäin luomisessa, jotta työskentely olisi minulle helpompaa.

Jälleen kerran vasenkätisesti neulominen oli todella hankalaa! Lanka ei löytänyt oikeaa paikkaa tälläkään kertaa ja langan saaminen silmukan läpi tuntui ylivoimaiselle haasteelle. Virkkaus sentään lähti sujumaan, mutta neulonta ei tahtonut millään. Aina yksi kerros sujui ihan ok-hyvin, mutta kun piti aloittaa uusi kerros, tuntui kun olisi aloittanut kaiken aivan alusta. Vasenkätisesti neulominen vaatii minun kohdallani vielä harjoittelua.

Muistan kuulleeni demokerralla, että kovimmat neulojat neulovat yhteen suuntaan oikeakätisesti ja takaisin vasenkätisesti ilman, että joutuvat kääntämään työtä. Siinä onkin itselleni tavoite asetettu, neulomisesta kun niin kovasti pidän.

Toinen asia, johon minun pitää perehtyä uudemman kerran, on oman neuletiheyden laskeminen. En ollut aiemmin tullut edes ajatelleeksi, että sillä olisi jotain väliä. Kuitenkin nyt, kun asian tiedostan, käy järkeen, että todellakin sillä on väliä jos haluaa oikean kokoisen paidan neuloa itselleen! Hölmö minä.

Sormineulontaa.

Neulomisen tulos syntyy
kämmenpuolelle. Työtä vetämällä se
oikenee ja kiristyy.

Koska puikoilla neulominen oli minulle jo ennestään tuttua, päätin tehdä asusteen apuopelle tekniikalla, joka ei ollut minulle niin tuttu: sormineulonta. Sormineulonta on myös hyvä tapa aloittaa neulonnan harjoittelu, sillä siinä näkee silmukat todella selkeästi, jolloin oppilas oppii näkemään  miltä yksi silmukka näyttää suuremmassa kokonaisuudessa. Sormineulontatyylillä voisi myös neuloa muhkean tuubihuivin, kun vain löytäisi ensin riittävän suuren ympyräkehikon, johon muodostaa ”sormet”. Sellaisen voisi rakentaa esim. vahvasta rautalangasta. Kuitenkin tällä kertaa käytin ihan vain omia sormiani neulonnassa, sillä pieni apuopeni ei tarvitse kovinkaan suurta huivia, jotta se apuopen kaulassa näyttäisi jo muhkealle.

Neulonnan oppimisen edistämisessä on samat toimintatavat kuin virkkauksessa. Demotessa neulontaa on hyvä edetä hitaasti samalla selittäen kuvailevasti mitä tapahtuu. Työote on edelleen tärkeä työskentelyn sujuvuuden kannalta. Työvaiheiden muistamista voi helpottaa neulonnassa kuin kaikissa muissakin tekniikoissa, kirjaamalla vaiheet lyhyesti esim. taululle. Erilaiset muistisäännöt voivat myös helpottaa joidenkin oppilaiden työskentelyä, kun oppilas työskennellessä hokee esim. lorua. Oppiminen on sitä tehokkaampaa, mitä aktiivisempi oppilas itse on pohtimaan esim. miten kannattaa edetä. Samalla tavalla kuin missä tahansa muussa oppiaineessa, ei ole mielekästä vain antaa oikeaa vastausta, koska se pysyy oppilaan muistissa vain vähän aikaan. Jos oppilas on itse päätellyt vastauksen, se todennäköisesti pysyy siellä pitkään, jopa läpi elämän.

Kaikkea oppilaan ei tarvitse yksin pähkäillä ja, koska opettaja ei veny yhtä aikaisesti jokaisen oppilaan luokse, kannattaa opettajan kehottaa oppilaita miettimään ensin parin kanssa miten edetään.

Valmis käsinukke.