Tietoa tästä blogista



Tämä blogi on Itä-Suomen yliopistossa opiskelevan luokanopettajan päiväkirjamainen prosessikuvaus käsinuken ja laukun teosta. Tämä prosessikuvaus kuuluu "tekstiilityön perusteet ja pedagogiikka 2014-2015" -kurssiin ja se on toteutettu perusopetuksen opetussuunitelman 2014 hengessä. OPS 2014 painottaa kokonaisvaltaisia prosessikuvauksia, joissa oppilas itse pohtii ja arvioi omaa oppimistaan.

Tekstien otsikot on selvyyden vuoksi numeroitu: N1, N2..Nu10 (Nukke1, Nukke2...Nukke10) ja L1, L2... jne. (Laukku1, Laukku2) ja ne löytyvät myös "tunnisteista" (oikealla), jotta eteneminen järjestyksessä olisi helpompaa.

Tästä blogista löytyy myös kirjoittamani essee ja jaksosuunnitelma 3. luokan oppilaille, jonka tunnisteet ovat myös oikealla ja ne on otsikoitu tehtävänannonmukaisesti.

- Ella Laine


lauantai 31. tammikuuta 2015

N4. Märkähuovutus – kankaan valmistus käsinuken vartaloa varten

Märkähuovuttamiseen tarvittavia välineitä: villalevyjä,
alusta (isompi kuin haluttu valmis huopakangas), verkkokangas,
lämmintä vettä, mäntysaippuaa, putki 
Märkähuovutus oli tuttujuttu alakoulun ajoilta, jossa huovutimme kyseisellä tekniikalla useaankin otteeseen. Uutta minulle oli tieto siitä, mitä villakuidulle tapahtuu märkähuovutuksessa. En ollut aiemmin tiennyt että lämmin vesi ja saippua saavat aikaan villakuidun avautumisen käpymäisesti, jolloin kuidut tarttuvat helpommin toisiinsa. Märkähuovutuksessa oli myös tärkeää pinota villakerroksia yksi kerros kerrallaan siten, että joka toinen kerros on poikittain ja joka toinen pitkittäin. Ristikkäin pinottaessa villakuidut työntyvät toistensa lomaan ja huovutuksessa syntyy yksi paksu huopakangas. Jos kerrokset eivät ole lomittain, kerrokset huopuvat kerroksittain ja tuloksena on monta ohutta huopakangasta, jotka ovat vielä niin ohuita, että niiden työstäminen on hankalaa. Ohuenkin huopakankaan tekeminen voi kuitenkin joskus olla tarkoituksen mukaista.

Päälle vain verkkokangas ja huovuttaminen
keskeltä reunoille päin vedellä ja
saippualla voi alkaa.
Huovuttaminen tapahtuu pyörivin
käsien liikken.
Minulle oli tärkeää saada vartalosta samanvärinen kuin päästä, mutta ei kuitenkaan ihan niin vihreä kuin pää, joten käytin runsaasti ruskeaa villaa pohjalla ja lopuksi koristeeksi laitoin vihreitä ja harmaita villoja. Tämä osoittautui hieman hankalaksi, koska en välttämättä saanut vihreitä tai harmaita villoja juuri siten kun halusin. Astellessani yksityiskohtia, piti samalla pohtia sitä, että ne myös pysyvät kiinni alustassaan (olisivat siis lomittain). Tätä kohtaa helpotti huomattavasti se tietoa, että märkähuovutettuun kankaaseen voi jälkikäteen neulahuovuttaa, joten pystyin laittamaan yksityiskohtia vartaloon juuri niin kuin halusin.

Märkähuovutuksen haasteena oli jaksaa huovuttaa niin kauan, että kangas on tiivis. Minä malttamattomana olin kokoajan lopettamassa ennen aikojani ja aina kun kokeilin lähteekö kankaasta villakuituja, niin niitähän lähti aina ihan tuhottomasti. Rullaaminen nopeutti huopumista jonkin verran. Meinasi tosin unohtua huovuttaminen molemmilta puolilta, mutta onneksi sekin muistui mieleen.




Vanuttamisvaiheessa oli mielenkiintoista huomata kuinka villakangas kutistuu ihan silmissä. Kutistumisen myös tunsi käsissä kun kangasmytty pieneni. Tämä oli erittäin hyvä konkreettinen tilanne ymmärtää, miksi villasukat saattavat kutistua, jos niitä lähtee vähän vaivaamaan ja tuo selitystä arkipäivässä kohdattavalle ilmiölle.
Reunan huovutuksessa on hyvä
käyttää apuna verkkokangasta.
Kankaan voi kääntää villojen alle,
jolloin reunasta saadaan tasainen. 



Kagas voidaan suoristaa kaulimalla kangasta purken avulla. Lopuksi huopakangas laitetaan kuivumaan tasaiselle alustalle (roikkuessa kangas voi venyä väärään muotoon).



Huovutetut korvikset.




Märkähuovuttaa voi muutakin kuin huopakankaita. Esimerkiksi omassa alakoulussa huovutimme hiekkamuotteihin ankkoja ja tähtiä. Omana pikkukokeiluna huovutin pallot, joihin neulahuovutin valkoiset sydämet. Palloista valmistin korvikset.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti