N2. Neulahuovutus – Että mikä oli?

Superlonin muotoilua saksilla.

Seuraavana vaiheena oli pään tekeminen apuopelle. Olin kyllä kuullut neulahuovutuksesta aiemmin, mutta en tiennyt yhtään millaista se olisi käytännössä ja kun kuulin, ettei siihen tarvita edes vettä ja saippuaa, epäilykseni huovutuksen kestävyydestä kasvoivat. Olin myös ajatellut, että koko pää tulisi olemaan villaa ja kauhuissani pohdinkin sitä villan määrää, mikä pään tekemiseen kuluisi.

Demon alussa näytetyt kuvat huovutusneulan toiminnasta antoivat minulle pienen Ahaa! –elämyksen, joka auttoi minua ymmärtämään paremmin mistä oli kyse. Pään muoto leikattiin superlonpalasta ja apuna käytettiin myös neulaa ja lankaa, jotta osat saatiin pysymään kiinni. En ollut edes osannut kuvitella, että apuopen pää tehtäisiin superlonin päälle! Demon alkuesittelyn jälkeen superlonin käyttö kävi hyvinkin järkeen, koska materiaalina se on hieman tahmaisen tuntuista/liukumatonta. Tällöin villasäikeet jäävät siihen hyvin kiinni ja työskennellessä ja itse tuotetta käytettäessä ei tarvitse miettiä liikaa tuotteen rikkoutumisvaaraa (huovutuksen irtoamista).

Päänmuotoilu superlonista oli melko haastavaa, mutta sinnikkäästi päätin panostaa tähän vaiheeseen, sillä tiesin sen helpottavan myöhempää työskentelyäni. Minulle oli tärkeää saada pöllölleni selvästi ulkonevat silmät, joten silmäkuoppien leikkaaminen superloniin ei tuntunut minusta hyvälle ratkaisulle. Muotoilin superlonista puolipalloja, joista muodostui silmät.

Kartion muotoilu superlonista pöllön sarvia varten oli myös vaikeaa. En oikein osannut kunnolla hahmottaa mielessäni sitä, miltä superlonpala näyttää kun leikkaan tietyn kohdan pois. Päätin edetä pienin leikkauksin, jottei mitään peruuttamatonta pääsisi sattumaan. Pikkuhiljaa kartion muoto lähti syntymään.

Osien yhteen kiinnittäminen ommellen (vas.) ja valmis muotoiltu pää (oik.).