N1. Käsinukke – Millainen se voisi olla?

Lapinpöllö. Lähde. 

Heti alkuun koin pientä ahdistusta siitä, millaisen käsinuken haluaisin kurssin aikana tehdä. Mielessä vilisi jos jonkin moista örkkiä ja mörkkiä, jotka eivät kuitenkaan toteutuneet paperille juuri minkään laisina. Ne eivät myöskään tuntuneet omanlaiseltani hahmolta.

Kavereiden kanssa luennolla istuskellessani katselin, kuinka kaikki ympärilläni raapustivat papereihin jos jonkin moista hahmoa. Itse selailin google-kuvahaun ihmeellistä maailmaa ja katselin millaisia käsinukkeja ihmiset ovat tehneet. Mikään ei innostanut minua. Luentoa seuratessani korvaani kuitenkin pisti kaverini lause: ”Tää on mun lempi eläin” ja siitäkös viimeinkin iski idealla: Minun lempieläimeni on ehdottomasti pöllö! Pöllöt ovat upeita niiden kaikissa erilaisissa höyhenpuvuissa. Niin pienet kuin suuretkin lajit. Asuntonikin on täynnä pöllöjä.

Sarvipöllö, josta keksin sarvet omalle apuopettajalleni. Lähde.

Google-kuvahaku oli edelleen oiva väline katsella pöllöjen kuvia samalla kun piirsin paperille kuvaa käsinukkepöllöstä. Yritin samalla pohtia millainen rooli tulevalla apuopettajallani olisi luokassani. Mieleeni tuli vain tavallisimpia ominaisuuksia, joita pöllöihin usein yhdistetään: viisas, asioista tietävä, kirjoja lukeva, vanha ja arvokas eläin. En kuitenkaan ihan vakuuttunut siitä, että apuopettajani olisi edellä kuvatun kaltainen sillä mielestäni se oli liian jämäkkä alakoulun vauhdikkaaseen maailmaan. En jaksanut miettiä apuopettajan roolia sen enempää vaan ajattelin, että idea roolista tulee kun on tullakseen.

Siirryin katsomaan kuvia pöllöistä muualla maailmassa ja silmääni pisti kuva tornipöllöstä, joka usein mielletään värikkääksi pöllölajiksi. Tornipöllöstä lumoutuneena päätin, että apuopettajastani tulee ulkoasultaan värikäs ja koristeellinen: juuri niin Ellamainen kuin vain voi olla. Värimaailmaa kuitenkin päätin miettiä myöhemmin, koska en ollut varma mitä väritystä olisi tarjolla. 

Tornipöllö. Lähde.

Suunnittelun vaikein osuus oli ehdottomasti aiheen keksiminen ja apuopen roolin pohtiminen. Toista pystyi miettimään myöhemminkin, toista ei. Vaikka luennolla näimme erilaisia kuvia käsinukeista, se ei kuitenkaan minua auttanut keksimään omaa aihettani. Ennemminkin hieman ahdisti, kun näki kuvia niin upeista luomuksista. Kuitenkin heti itselleni sopivan aiheen löydettyäni, turhat ahdistuksen tunteet katosivat ja innostus tulevasta prosessista oli huikea.

Apuopen suunnitelman tein ihan vain paperille, koska mielestäni tabletin sovellusten käyttö ei tuonut suunnitteluun mitään lisäarvoa. Tutkimani sovelluksen (android)tabletilla olivat lähinnä piirtämistä, ja tuloksena olisi ollut vain huonompaa laatua kuin mitä kynällä sain aikaan. Lisäksi kynä ja paperi sopivat minulle oikein hyvin myös siksi, että värimaailman pohdinnan olin päättänyt jättää siihen hetkeen, kun näen mitä värejä on tarjolla.

Luonnos pöllö-apuopettajastani.